Текст и перевод песни Tiktak - Rannaton

Rannaton

Kun isät poikiaan
Laittaa nukkumaan
Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli
Ja kirja odottaa

Vain pieni haava sieluun jää
Jonka aika parantaa
Mut tässä muistojen päiväkirjassa
Ei loppua olekaan

Vaikka sattuu mä selaan vaan...

Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Kyllä vuodet vierii vaan
Ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
Sitä oikein ponnistaa

Pitäiskö kaappiin kurkistaa
Tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
Ja uskoo parempaan

Kahden maailman väliin jään...

Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli, joka itsensä myrskyksi suuttuu
Mä oon laine joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itselleni suunnan mä teen...

Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli, joka itsensä myrskyksi suuttuu

Mä oon aamu(aamu, aamu, aamu, aamu...)
("Vuu-u-huu...")
Ja mä oon tuuli(tuuli, tuuli, tuuli, tuuli...)
("Vuu-u-huu...")

Shoreless

When fathers put their sons
To sleep
Beside my bed an empty chair
And a book awaits

Only within my soul a small wound remains
Which time will heal
Yet within this memory diary
There is no end

Although it hurts I just turn the pages

I am the morning, who itself believes to be evening
I am a whisper, who hears its voice as a shout
I am a wave that transforms into a sea
Which lacks shores

Indeed the years just pass by
And in them one almost forgets
From what grounds
One actually takes off

Should one look in the cupboard
Or take life day by day
And be content with what one receives
And believe in something better

I remain between two worlds

I am the morning, who itself believes to be evening
I am a whisper, who hears its voice as a shout
And I am the wind, who gets angry and becomes a storm
I am a wave that transforms into a sea
Which lacks shores

In the darkness I roam in every direction
From sunrise I create a direction for myself

I am the morning, who itself believes to be evening
I am a whisper, who hears its voice as a shout
And I am the wind, who gets angry and becomes a storm

I am the morning(morning, morning, morning, morning...)
("Vuu-u-huu...")
And I am the wind(wind, wind, wind, wind...)
("Vuu-u-huu...")