Juha Vainio - Mies itäsaariston - перевод текста песни на английский

Текст и перевод песни Juha Vainio - Mies itäsaariston




Mies itäsaariston
Man of the Eastern Archipelago
Mua Haapasaareen taksivene kyyditsee,
A taxi boat took me to Haapasaari,
Syysmyöhään turisteja muita kun ei käy.
In late autumn when there are no other tourists.
Eikä asukkaitakaan ole monta sijoillaan.
And there are not many residents either.
yhtä sinne lähdin tapaamaan.
I went there to meet one of them.
Hän rantapolun päässä minut kättelee.
He greets me at the end of the path.
Tuo äijä, jossa eivät ikävuodet näy.
This old man, who doesn't look his age.
Polku kiertyy ylöspäin, siinä mennään peräkkäin,
The path winds uphill, we go behind each other,
Ja ukko tarpoo lujaa edelläin.
And the old man trudges steadily ahead of me.
Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin.
He looks far away at the lost islands.
On tutun tuima ilme kasvoillaan.
His face has a familiar stern look.
Muodoltansa muistuttaa ulkoluodon katajaa,
His shape reminds me of an outer reef juniper,
Kuin taittua ei voisi milloinkaan.
As if it could never bend.
"Kas, kun et jäänyt Seurahuoneen baariin"
"See, you didn't stay in the Seurahuone bar"
Hän pysähtyen tekee havainnon.
He observes, stopping.
Kassin pohjaa kopeloin, näytän pullon jonka toin.
I fumble for the bottom of the bag, show him the bottle I brought.
Jo naurahtaa mies itäsaariston.
The man from the eastern archipelago laughs.
Kun mökissään mies makuun pääsee konjakin,
When the man gets a taste of cognac in his cabin,
Jo lähes säyseästi mulle tarinoi:
He tells me almost gently:
"Miten oikeasti niin, sitä ennen elettiin."
"How we really lived before that."
"Ei asioita tehty kaupunkiin."
"We didn't do things in the city."
Hän eloisasti kuvaa kylät Seiskarin
He vividly describes the villages of Seiskari
Ja tytärsaaret, sieltä morsiamen toi.
And the daughter islands, from where he brought his bride.
Sitten lasin pohjaan juo, katseen ulapalle luo
Then he drinks to the bottom of his glass, looks out to sea
Ja lausuu, että riittääpähän tuo.
And says that's enough.
Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin.
He looks far away at the lost islands.
Ne verhoutuvat sumuun kyynelten.
They are shrouded in a haze of tears.
Sitten innostuu taas hän entistäkin enemmän:
Then he is inspired again, even more so:
"Me omistimme luodon jokaisen!"
"We owned every island!"
tuijotan mun tyttäreni vaariin.
I look at the father-in-law of my daughter.
Suursaaressa sen synnyinseutu on.
Her birth place in Suursaari.
Vaikka on jo hämärää, silmiin hyvin häämöttää
Although it is already dark, the distant shores of the eastern archipelago are clearly visible.
Tuo kaukoranta itäsaariston.
This distant shore of the eastern archipelago.
Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin,
He looks far away at the lost islands,
Kuin kurkoittaen yli aallokon.
As if reaching out over the waves.
Ja hän elää siksi vaan, että vielä uudestaan
And he lives only because he can still
Sais kerran kiertää itäsaariston.
Once again sail around the eastern archipelago.





Авторы: Juha Harri Vainio, Markku Henrik Johansson


Внимание! Не стесняйтесь оставлять отзывы.