Lyrics and translation Brädi feat. Elastinen, Cheek & Osmo Ikonen - Jalanjälki

Jalanjälki

Pitkän ajan pääst, sit ku se on menoo. Ku itkusen mut laitatte ikuiseen takakenoon.
Legenda jää kaikest mitä ehin tekemään tääl, levyil ja historias Ela elää.
Aika levähtää on sitte ku aika jättää, kelaaks mitä tuli tehtyy vai mitä jäi tekemättä?
Pienkonees etupenkkii, tulkoon jos on tullakseen. Aina ollu pelin henki ja tunnette tuloksen.
Jos sais valkkaa asioit joista mut muistaa, se ois suora selkä
Ja etten koittanu luistaa vastuista koskaan ja pidin huolta myös muista.
Aina omien puolta, se jos joka on ikuista.
En ruinaa krediittei, ne tajuu keiden kuuluu. Ja ku puutu muutki hogaa sen ku aika kuluu.
Ja vaik ne ei kaipais mua niinku tahtois, parempi palaa puhki ku hiipua pois.

Toivon et kun täytyy tää tie taakse jättää, kuljin sen loppuun anteeks pyytelemättä.
Jalat ajanhiekkaan painan, ja toivon että niistä jälki jää.
Tää polku jatkuu vielä, ei oo puolitiessäkään.

Joskus mä mietin mitä jää ku mä lähden täältä. Siirryn Hall of Fameen väijjyy oman tähden päältä.
Haluun et ne muistaa mut nasta laudassa eläneenä, vasta haudassa levänneenä.
Nuorena juhlii ja säätää, nussii ja vääntää mimmei joiden ei tarvii vetää pussia päähän.
Mut kun aika ottaa vastuut pystyt luottaa Jareen. Tiihosen pojat ei osannu juosta haneen.
Eikä feidannu koskaan, toivon et oisin saanu tän ihmispaskan leiman mun otsast.
Ja etten muista et olin kova painamaan duunia, tekstit jää elämään oman aikansa kuvina.
Nää biisit on jotain suurempaa, mun perintöö, ei tekemist mun omaisuuden kaa.
Ja sit kun mun aika, haluun poistuu harmaan ja arvokkaan niinku mun faija.

Toivon et kun täytyy tää tie taakse jättää, kuljin sen loppuun anteeks pyytelemättä.
Jalat ajanhiekkaan painan, ja toivon että niistä jälki jää.
Tää polku jatkuu vielä, ei oo puolitiessäkään.

Parhaas iäs täysis ruumiin ja sielun voimis, mistä mut muistetaan mä tuumin nyt
Viel ku voisin vaikuttaa jalan jälkeen jonka painan ajan hiekkaan.
Et ylpeen aikanansa painaa päänsä vanha mies saa.
Haluun lähtee tietäen et mä jätin jotain, mulle tunnusomast jotain ihan Brädin omaa.
Siks mun elämäntyö tallentuu nyt ja tässä, ja jälkipolvet kuulee mut ku oisin yhä läsnä.
Mä olin nostamassa pinnalle suomiräppii, ja inspiroimas hyvin rimmaavii nuorii jätkii.
Ne puskee menemään meijän tamppaamaa latua ja se jo riittää siihen ettei vanhana kaduta.
Et elin räppii aina, kunnon räppifaija. Oispa mun kilsat loppuun asti yhtä nättei painaa.
Ja toisin muillekin onnee mun vanavedes, niin läheisille kuin mun diggareille lavan edes.
Ku lähen toivon et oon vaikuttanu elämiin, tehny täst jollekin parempaa, siks mä vedän niin et koskettamia sydämii ois monii tääl. Ja ne kaikki sykkis elämää siks et mä olin tääl.
Tulin, tein, koin, elin ja rakastin. Koko rahalla vaatimat senttiikään takasin.
Ne sanos et homiella oli soulii ku De La: l, ja junnut ois et siin meni OJ ku delaa.

Toivon et kun täytyy tää tie taakse jättää, kuljin sen loppuun anteeks pyytelemättä.
Jalat ajanhiekkaan painan, ja toivon että niistä jälki jää.
Tää polku jatkuu vielä, ei oo puolitiessäkään.

Footprint

After a long time, when it's time to go. When you cry and lay me down for eternal rest.
The legend remains of everything I managed to do here, on records and in history, Ela lives on.
It's time to rest when it's time to leave, I think about what got done or what was left undone?
The front seat of a small plane, may it come if it is to come. I've always been the spirit of the game and you know the result.
If you could pick white things from which you remember me, it would be a straight back
And I never tried to shirk responsibility and I also took care of others.
Always on my own side, that's something that's eternal.
I don't beg for credit, they'll realize who it belongs to. And when others are missing, they'll see it when the time comes.
And even if they didn't need me the way they wanted to, it's better to burn out than fade away.

I hope that when I have to leave this road behind, I'll walk it to the end without asking for forgiveness.
I press my feet into the sands of time, and I hope they leave a mark.
This path continues, it's not even halfway there.

Sometimes I think about what's left when I leave here. I move to the Hall of Fame, lurking from atop my own star.
I want them to remember me having lived with a stud in the board, only resting in the grave.
As a young man, to party and have fun, screw and twist chicks who don't have to pull a bag over their heads.
But when time takes responsibility, you can trust Jare. Tiihonen's boys didn't know how to run to the goose.
And never faked it, I hope I got this human scum mark on my forehead.
And I don't forget that I was good at pushing work, the lyrics will live on as pictures of their time.
These songs are something bigger, my legacy, not something to do with my property.
And then when my time comes, I want to leave gray and dignified like my father.

I hope that when I have to leave this road behind, I'll walk it to the end without asking for forgiveness.
I press my feet into the sands of time, and I hope they leave a mark.
This path continues, it's not even halfway there.

At the best age, full of body and soul, what I'm remembered for, I'm thinking now
Still, if I could influence the footprint I leave in the sands of time.
That an old man can proudly hold his head high in his time.
I want to leave knowing that I left something behind, something characteristic of me, something very Brädi's own.
That's why my life's work is being recorded now and here, and future generations will hear me as if I were still present.
I was raising Finnish rap to the surface, and inspiring young guys who rhyme well.
They're pushing to go along the path we've trodden and that's enough so I don't regret it when I'm old.
That I lived rap always, a proper rap father. I wish my miles were as pretty to the end.
And I wish happiness to others on my old waterline, both to my loved ones and my fans in front of the stage.
When I go, I hope I've made a difference in lives, made it better for someone, so I'm pulling so that there would be many hearts touched here. And they would all beat life because I was here.
I came, I did, I experienced, I lived and I loved. With all the money, not a penny back.
They say the homie had soul like De La, and the youngsters would be like there goes OJ like Dela.

I hope that when I have to leave this road behind, I'll walk it to the end without asking for forgiveness.
I press my feet into the sands of time, and I hope they leave a mark.
This path continues, it's not even halfway there.