Kaikkivaltias - CMX translation in German

Kaikkivaltias

Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa
Kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten
Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet
Niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen
Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten
Yöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten
Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkelten
Sylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten

Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä
Kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton
Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas
Ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa:

Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää

Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää

Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy
Hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee
Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää
Ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan:
"Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja
Valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa
Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa
Kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa."

Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaiken
Vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita...
Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan
Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan

Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaa
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa
Siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää

"Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt
Minun hautaani vartioi pisara aamukastetta.
Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia
Minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa."

Allmächtiger

Der Himmel beginnt sich zu röten, er weiß, was zu erwarten ist
Wenn an den Dockingstationen die Bugspitzen der Schiffe glühen
Sie ruhen wie verwundete Tiere, so müde
So erwacht die belagerte Stadt zum Morgen ihres letzten Tages
Bald marschieren aus der Nacht der Zeiten die Gestalten geflügelter Stiere
Aus der Nacht des Nebels der Vorzeit, aus dem Zwielicht der Albträume
Bald öffnen sich die Himmel, stürzen Engelscharen herab
Die Arme voller Blitze, die Augen Gerechtigkeit ausstrahlend

Der König stützt sich auf seine goldene Hand in den Tiefen seines Metallturms
Wie eine Sonnenflamme ist sein Blick, seelenlos, blass, unlöschbar
Nun, am Tag der Niederlage, unter dem Urteil, blickt er auf sein Reich herab
Und mit steinerner Miene zitiert er den leeren Wänden eine alte Geschichte:

Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort rauchen die Spiegel über dem Universum
Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort wohnt die Leere, die uns verbindet

Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort rauchen die Spiegel über dem Universum
Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort wohnt die Leere, die uns verbindet

Die Luft im Raum flimmert und in den Gängen spiegeln sich Schatten
Eine Gestalt wartet im Dunkeln, die Stille, auch sie verstummt
Auf der allgemeinen Frequenz erklingen endlich die Stimmen
Und spricht, wie die Stimme des endgültigen Siegers spricht:
"König warst du der Welten, dahinter hieltest du die Fäden
Herrscher warst du, nach deinem Willen durfte das Leben enden, weitergehen
Am Ende des Tages ist auch ein König schwach wie jede andere
Auf dein Angesicht wirst du bald fallen und willst auch den Letzten retten."

Ist die Welt begrenzt, wir ihre Gefangenen; dann steht Gott hinter allem
Oder grenzenlos, ohne Rand, dann sind wir allein, frei...
Was also tun, wenn man weiß, dass die Geschichte zu Ende geht
Seid weise, gebt mir einen Platz zum Stehen, dann hebe ich die Welt aus den Angeln

Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort wohnen jene Erinnerungen, die uns aufbauen
Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort wohnt die Zeit, die auf diesen Moment vorbereitet
Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort rauchen die Spiegel über dem Universum
Jenseits der Lichtmauer, außerhalb der Reichweite der Geschwindigkeit
Dort wohnt die Leere, die uns verbindet

"Mein Grab bewacht ein leichter Windhauch
Mein Grab bewacht ein Tropfen Morgentau.
Mein Grab bewachen hunderttausend Killersatelliten
Mein Grab bewacht eine Teratonne Antimaterie."