Tähtilaivan Kapteeni - CMX translation in German

Tähtilaivan Kapteeni

Herään pimeän keskeltä - olen makuulleni sidottuna
Lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani
Rauhoitun avuttomuuteni pian, tunnustelen aistejani
Etsin jotain muististani, se on niin autio, tyhjä

Sitten valo syttyy, hitaasti, ja kansi ylläni aukeaa
Olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa
En muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta
Ja alaston hahmo mi seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta

Läpi painajaisten tiesin että olen muualla
Että outo tehtävä on kannettavanani
Kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin
Salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti

Vankiko, vaiko pakolainen, orja tahikka kuningas
Ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua
Nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä
Missä, kuka puhuu ja kenelle minä vaadin lisätietoja

Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki
Olen valvonut untanne kymmenet vuodet, ja laskenut sydämen lyöntejä
Siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi
Jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään

Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken
Se aukeaa hiljaiseen käytävään
Jos täällä olen, on määräni täällä
Vaan missä, on tehtävä selvittää
Kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin
Salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti

Kapitän des Sternenschiffs

Ich erwache mitten in der Dunkelheit - bin liegend gefesselt
Im Warmen, Nassen; schreiend, wild um mich schlagend vor Entsetzen
Ich beruhige mich bald in meiner Hilflosigkeit, erkunde meine Sinne
Ich suche etwas in meiner Erinnerung, sie ist so öde, leer

Dann geht ein Licht an, langsam, und die Decke über mir öffnet sich
Ich bin in einem Sarg in einem Metallraum und Schläuche schlängeln sich an meiner Brust
Ich erinnere mich nicht einmal an meinen Namen, meine Hände sehen nicht vertraut aus
Und die nackte Gestalt, die sich an der Wand spiegelt, wirkt wie eine fremde Maschine

Durch Albträume wusste ich, dass ich woanders bin
Dass eine seltsame Aufgabe auf mir lastet
Wie ein Eid an tiefe Abgründe und Ströme bindet
Über dem Geheimnis liegt ein Siegel im Herzen

Gefangener, oder Flüchtling, Sklave oder König
Keine Erinnerung an ein Gefühl, aber der Raum beginnt zu sprechen
Steht auf, zieht euch an, wir sind bald am Ziel
Wo, wer spricht und zu wem, ich verlange mehr Informationen

Unsere Reise war lang, so habt Ihr es befohlen, und mehr weiß ich nicht, ich bin nur das Logbuch des Schiffes
Ich habe Euren Schlaf Jahrzehnte überwacht und Eure Herzschläge gezählt
Also Logbuch, Schiff und Weltraum, wegen irgendeines verborgenen Ziels
Das nur ich selbst letztendlich kennen würde, obwohl ich nun nichts mehr wusste

Ich stehe auf und ziehe mich an, berühre die Tür
Sie öffnet sich zu einem stillen Gang
Wenn ich hier bin, ist mein Schicksal hier
Aber wo, das gilt es herauszufinden
Wie ein Eid an tiefe Abgründe und Ströme bindet
Über dem Geheimnis liegt ein Siegel im Herzen