Vainajala - CMX translation in German

Vainajala

Näytä tietä temppeliin
Ihosi savuten kosteaan ilmaan
Temppelihin kultaisehen
Kultaihosi hopeailmaan
Sillan alla villi kuu
Virtaa hopeaisessa peilissään
Villi kuinen kultaotsa
Vihtoo vaskivirran alla

Aivojen unisilmukoissa
Neidon otsapalmikoissa
Käytävihin hiljaisihin
Hiilenmustiin onkaloihin
Salaiseen palatsihin

Putosin ja katosin
Ja kuljin kylmän kylän läpi
Suljettujen ovien
Ja peitettyjen ikkunoiden
Hiljaista harmaata tietä
Ohi kaiken elävän
Siihen ohueen sumuun
Joka kiertää ympär' laidunmaiden

Unohdin ja samosin
Kohti kohtalon valkeaa kukkaa
Joka vasten virran viertä
Niin hentona kohoaa
Mitä tarkoitat näillä sanoilla
Mihin tahdot viedä minua
Sinisuonen siltaa syvälle
Vihkitupaan vainajalaan

Aivojen unisilmukoissa
Immen otsapalmikoissa
Olet kuu, se oletkin
Mikä vaihtuu ja vähenee
Laittaa vetemme liikkeeseen

Putosin ja katosin
Ja kuljin kylmän kylän läpi
Suljettujen ovien
Ja peitettyjen ikkunoiden
Hiljaista harmaata tietä
Ohi kaiken elävän
Siihen ohueen sumuun
Joka kiertää ympär' laidunmaiden

Vainajala
Vainajala
Vainajala
Vainajala

Totenheim

Zeige den Weg zum Tempel
Deine Haut dampfend in die feuchte Luft
Zum goldenen Tempel
Deine goldene Haut in die silberne Luft
Unter der Brücke der wilde Mond
Fließt in seinem silbernen Spiegel
Wilde mondene Goldstirn
Peitscht unter dem Kupferstrom

In den Traumschlingen des Gehirns
In den Stirnzöpfen der Maid
In die stillen Gänge
In die kohlenschwarzen Höhlen
In den geheimen Palast

Ich fiel und verschwand
Und ging durch das kalte Dorf
Der geschlossenen Türen
Und der verdeckten Fenster
Den stillen grauen Weg entlang
Vorbei an allem Lebenden
In jenen dünnen Nebel hinein
Der die Weiden umgibt

Ich vergaß und wanderte
Der weißen Blume des Schicksals entgegen
Die am Ufer des Stromes
So zart emporsteigt
Was meinst du mit diesen Worten
Wohin willst du mich führen
Über die Brücke der blauen Ader tief hinein
In die Brautkammer nach Totenheim

In den Traumschlingen des Gehirns
In den Stirnzöpfen der Jungfrau
Du bist der Mond, das bist du
Der sich wandelt und abnimmt
Setzt unsere Wasser in Bewegung

Ich fiel und verschwand
Und ging durch das kalte Dorf
Der geschlossenen Türen
Und der verdeckten Fenster
Den stillen grauen Weg entlang
Vorbei an allem Lebenden
In jenen dünnen Nebel hinein
Der die Weiden umgibt

Totenheim
Totenheim
Totenheim
Totenheim