Syyslaulu - Cumulus translation in German

Syyslaulu

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
Syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
Mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
Miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
Päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
Pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
Minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
Siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- Eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
Keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
Päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
Pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
Nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
Mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
Tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- Ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
Ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
Päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
Pois kesän kukkaset syksy vie."

Herbstlied

So lang der Heimweg, niemand kommt entgegen.
Die Abende verlöschen in kalter Dämmerung.
Komm doch, mich zu trösten, mein düsteres Gemüt schleicht sich
In die Einsamkeit meiner Herbstabende.

Sieh, die Dunkelheit lässt einen ja daran denken,
Woran man sich sonst wohl gar nicht erinnern würde.
Jetzt erinnere ich mich, wie viel ich tun wollte,
Wie wenig davon ich doch zustande brachte.

Eile, Liebster, wenn die Liebe ruft,
Die Stunden des Tages sind nicht so lang.
Lass Licht entzünden, die Nacht kommt bald,
Die Sommerblumen nimmt der Herbst fort.

Ich suche etwas, das wir vergessen haben,
Das ich mit deiner Hilfe finden könnte.
Der Sommer ist kurz wie ein unerreichbarer Traum
Von dem, was anders hätte sein können.

Du kommst doch bald, bevor ich im Dunkeln bleibe
- Es ist doch wohl nicht alles verloren.
Wenn wir uns fänden, dann seh' ich vielleicht
Einen Weg, wie wir alles noch zum Blühen bringen.

Eile, Liebster, wenn die Liebe ruft,
Die Stunden des Tages sind nicht so lang.
Lass Licht entzünden, die Nacht kommt bald,
Die Sommerblumen nimmt der Herbst fort.

Der Herbstwind nimmt auch die Sommererinnerungen mit sich,
Jetzt fragst du schon vergebens, wohin er sie trägt.
Jetzt liebe ich wohl weniger, als ich einst liebte,
Aber mehr, als du je erfahren wirst.

Jetzt sehen wir die Leuchttürme, wenn die Stürme toben,
Der schaumgekrönte Wind trägt den Klang hierher
- Und das Wichtigste ist, der Stimme unsres Herzens zu folgen
Und einander alles zu geben.

Eile, Liebster, wenn die Liebe ruft,
Die Stunden des Tages sind nicht so lang.
Lass Licht entzünden, die Nacht kommt bald,
Die Sommerblumen nimmt der Herbst fort."