Kerjäläisten valtakunta - Dingo translation in German

Kerjäläisten valtakunta

Heitin veteen pienen kiven, ja se särki kuvani.
Oli vastarannalla lapsi, joka minua seurasi.
Hänen polvihousunsa taskuun eivät kivet mahtuneet,
Ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet.

Tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnanpalanen.
Hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen.
Tuo viesti, joka lähti, ei saapunut milloinkaan.
Ja tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaan.

Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet,
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneet.
Kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain.
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy, sen pidän omanain.

Tuli taivaanrannan takaa tulivaunuilla muukalainen.
Se laskeutui vastarannalle vieden pojan resuisen.
Ja poika vaunuun nousi, käsiään heiluttaen.
Näin poistui tulivaunut meidät erottaen.

Mä tulen tähän rantaan yhä uudestaan
Ja heitän veteen kiven, joka kuvani musertaa.
Mä istun iltaan asti vain häntä oottaen.
Tuo rääsyläinen tietää jotain, mitä tiedä en.

Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet,
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneet.
Kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain.
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy, sen pidän omanain.

Das Reich der Bettler

Ich warf einen kleinen Stein ins Wasser, und er zerbrach mein Bild.
Am anderen Ufer war ein Kind, das mich beobachtete.
In die Tasche seiner Kniehose passten die Steine nicht,
Und seine kleinen Knie waren vom Fallen blutig.

Jener Junge winkte mir zu, ein Stück Rinde in seiner Hand.
Er wollte es über das gewundene Wasser schicken.
Jene Botschaft, die losgeschickt wurde, kam niemals an.
Und das große Wasser überdeckte unsere Rufe mit seinem Tosen.

Ins Reich der Bettler kamen die Herren nicht an,
Und über das große Wasser drangen die Notschreie nicht.
Ins Reich der Bettler gelangt man nur mit einem Rindenboot.
Was versinkt und was bleibt, das halte ich als mein Eigen.

Von hinter dem Horizont kam auf einem Feuerwagen ein Fremder.
Er landete am anderen Ufer und nahm den zerlumpten Jungen mit.
Und der Junge stieg in den Wagen, winkend.
So fuhr der Feuerwagen davon, uns trennend.

Ich komme an dieses Ufer immer wieder
Und werfe einen Stein ins Wasser, der mein Bild zerschmettert.
Ich sitze bis zum Abend, nur auf ihn wartend.
Jener Zerlumpte weiß etwas, was ich nicht weiß.

Ins Reich der Bettler kamen die Herren nicht an,
Und über das große Wasser drangen die Notschreie nicht.
Ins Reich der Bettler gelangt man nur mit einem Rindenboot.
Was versinkt und was bleibt, das halte ich als mein Eigen.