Kadonneet Lapset - Hector translation in German

Kadonneet Lapset

Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään
Ja jään miettimään miksi tällä mä oon?
Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan.
Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon...

Mä itseäin kotona löytänyt en,
Enkä juuri muitakaan...
Mä yksin jäin lopulta hakeutuen
Vain joukkoon sieltä muuttavaan.

Niikuin hautajaissaattona lähdettiin
Ja kaikki juuremme katkottiin.
Nykyaikainen on tämä tie evakon,
Se johtaa kylästä kaupunkiin.
Me lähdettiin, ja itkettiin,
Kun tajuttiin: me eksyttiin.

Refrain:
Olen numeroon nyt eksynyt,
Mä jostakin kai pitäisin kii...
(Kun eksyttiin.)
Koulutuksen saimme, töitä haimme,
Mutta aina meille kerrottiin: "Ei tänään, ei tänään."
Odotin huomispäivää: "Ei vieläkään tänään."
Ei näy huomispäivää...
Mä tulin kaupunkiin
Ja koitin löytää suhteet uusiin ihmisiin.
Ja jokin särkyi, jota varjeltiin me niin...

Refrain 2:
Me eksyttiin, me itkettiin, me seottiin...
Niin jouduin näihin laitoksiin,
Maan uumeniin me kadottiin...

Juuret jäi minustakin kauaksi niin -
Lapsi liian varhain vieroitettiin.
Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin,
Joista minut irti revittiin...

Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu.
On sillä suu, joka selittää,
Kenen syytä on kohtalo evakon.
Se edustaa tätä järjestelmää.

Kun se tajuttiin, me itkettiin.
Me näin seottiin, me eksyttiin...

Refrain

Refrain 2

Piikin pyydän vain, se on minun huomistain.
Hoitaja pimentää muun puolestain...

Die verlorenen Kinder

So leer sehe ich das Bett, verstecke meinen Kopf im Kissen
Und bleibe nachdenkend, warum ich hier bin?
Ich drehe eine Zigarette und sehe die Pflegerin von der Tür zusehen.
Sie denkt wohl, ich gehöre zum Inventar...

Ich habe mich zu Hause nicht gefunden,
Und auch kaum andere...
Ich blieb schließlich allein und suchte
Nur die Gesellschaft derer, die von dort wegzogen.

Wie in einem Trauerzug zogen wir fort,
Und all unsere Wurzeln wurden gekappt.
Modern ist dieser Weg des Evakuierten,
Er führt vom Dorf in die Stadt.
Wir gingen fort, und wir weinten,
Als wir begriffen: wir hatten uns verirrt.

Refrain:
Ich bin nun in einer Nummer verloren,
Ich würde mich wohl gerne an etwas festhalten...
(Als wir uns verirrten.)
Wir bekamen Bildung, suchten Arbeit,
Aber immer wurde uns gesagt: "Nicht heute, nicht heute."
Ich wartete auf morgen: "Immer noch nicht heute."
Kein Morgen ist in Sicht...
Ich kam in die Stadt
Und versuchte, Beziehungen zu neuen Menschen zu finden.
Und etwas zerbrach, das wir so sehr behütet hatten...

Refrain 2:
Wir verirrten uns, wir weinten, wir drehten durch...
So landete ich in diesen Anstalten,
In den Tiefen der Erde verschwanden wir...

Auch meine Wurzeln blieben so weit zurück -
Das Kind wurde zu früh entwöhnt.
Nun treibe ich manchmal zu Landschaften hin,
Aus denen man mich herausriss...

Wie ein fremder Mann greift aus dem Spiegel nach mir.
Er hat einen Mund, der erklärt,
Wessen Schuld das Schicksal des Evakuierten ist.
Er repräsentiert dieses System.

Als wir das begriffen, weinten wir.
So drehten wir durch, wir verirrten uns...

Refrain

Refrain 2

Ich bitte nur um eine Spritze, das ist mein Morgen.
Die Pflegerin verdunkelt den Rest für mich...