Lyrics and translation Hector - Kadonneet Lapset

Kadonneet Lapset

Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään
Ja jään miettimään miksi tällä mä oon?
Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan.
Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon...

Mä itseäin kotona löytänyt en,
Enkä juuri muitakaan...
Mä yksin jäin lopulta hakeutuen
Vain joukkoon sieltä muuttavaan.

Niikuin hautajaissaattona lähdettiin
Ja kaikki juuremme katkottiin.
Nykyaikainen on tämä tie evakon,
Se johtaa kylästä kaupunkiin.
Me lähdettiin, ja itkettiin,
Kun tajuttiin: me eksyttiin.

Refrain:
Olen numeroon nyt eksynyt,
Mä jostakin kai pitäisin kii...
(Kun eksyttiin.)
Koulutuksen saimme, töitä haimme,
Mutta aina meille kerrottiin: "Ei tänään, ei tänään."
Odotin huomispäivää: "Ei vieläkään tänään."
Ei näy huomispäivää...
Mä tulin kaupunkiin
Ja koitin löytää suhteet uusiin ihmisiin.
Ja jokin särkyi, jota varjeltiin me niin...

Refrain 2:
Me eksyttiin, me itkettiin, me seottiin...
Niin jouduin näihin laitoksiin,
Maan uumeniin me kadottiin...

Juuret jäi minustakin kauaksi niin -
Lapsi liian varhain vieroitettiin.
Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin,
Joista minut irti revittiin...

Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu.
On sillä suu, joka selittää,
Kenen syytä on kohtalo evakon.
Se edustaa tätä järjestelmää.

Kun se tajuttiin, me itkettiin.
Me näin seottiin, me eksyttiin...

Refrain

Refrain 2

Piikin pyydän vain, se on minun huomistain.
Hoitaja pimentää muun puolestain...

Lost Children

I gaze into the empty void, I hide my head in the pillow
And wonder why I'm here?
I light a cigarette and see the nurse peeking through the door
She must think I'm part of the inventory...

I've never found myself at home,
Nor anyone else, for that matter...
I ended up alone, seeking
Only a group to move in with.

Like a funeral procession, we set off
And all our roots were severed.
This is the modern way of the evacuee,
It leads from the village to the city.
We left, and we wept,
When we realized: we were lost.

Refrain:
I'm lost in the numbers now,
I need something to hold on to...
(When we were lost.)
We were educated, we searched for work,
But we were always told: "Not today, not today."
I waited for tomorrow: "Not today again."
Tomorrow never came...
I came to the city
And tried to forge new relationships.
And something broke that we had so carefully guarded...

Refrain 2:
We were lost, we wept, we were confused...
That's how I ended up in these institutions,
Lost in the depths of the earth...

My roots were left far behind me too -
A child weaned too soon.
Now I find myself drifting into landscapes,
From which I was torn away...

Like a stranger, I stare at myself in the mirror.
Its mouth explains,
Whose fault the evacuee's fate is.
It represents this system.

When we realized it, we wept.
We were confused like this, we were lost...

Refrain

Refrain 2

I just need a shot, that's my tomorrow.
The nurse will dim the rest...