Suzanne - Hector translation in German

Suzanne

Suzanne sinut johtaa
Rantaan joen alajuoksun
Siellä laiva toisen kohtaa
Tunnet melkein meren tuoksun
Saisit jäädä aamuun asti
Tähän paikkaan hänen luokseen
Ja hän pyytää taitavasti
Teetkö kaiken hänen vuokseen
Rakkautta et voi antaa
Aamun yö jo esiin kantaa
Silloin sielut käyvät rantaa
Ja hän ryöstää vastauksen
Olet aina ollut hänen

Tahdot käydä hänen kanssaan
Silmät kiinni hänen kanssaan
Sinuun luottaa hän niin kovin
Koski sieluusi vain tovin
Yksin hän

Ja jeesus merta kulki
Askel aaltoin päällä viipyi
Kaiken piiriinsä hän sulki
Kauan paikallaan kun viipyi
Ja kun viimein tiesi varmaan
Hänet hukkuvat vain huomaa
Huusi hän te aamun harmaan
Jälkeen jäätte meren huomaan
Kunnes tuuli teidät päästää
Itseäin en saata säästää
Ja hän ihmiseltä näytti
Antoi anteeksi ja täytti elämän

Tahdot käydä hänen kanssaan
Silmät kiinni hänen kanssaan
Häneen luotathan niin kovin
Koski sieluusi vain tovin
Yksin hän

Nyt suzanne käden antaa
Virran luokse sinut johtaa
Vanhaa aatettaan hän kantaa
Jokin auringossa hohtaa
Pian säteet hunajaiset
Laskeutuvat jalkain juureen
Ja hän näyttää monenlaiset
Ihmeet pienimmästä suureen
Näet sankareita tässä
Veden alla viileässä
Ovat lapset etsimässä
Vettä rakkauden leiliin
Nyt suzanne tarttuu peiliin

Tahdot käydä hänen kanssaan
Silmät kiinni hänen kanssaan
Häneen luotathan niin kovin
Koski sieluusi vain tovin
Yksin hän

Suzanne

Suzanne führt dich
Zum Ufer, flussabwärts
Wo ein Schiff ein anderes trifft
Du spürst fast den Duft des Meeres
Du könntest bis zum Morgen bleiben
An diesem Ort, bei ihr
Und sie bittet dich geschickt
Ob du alles für sie tust
Liebe kannst du nicht geben
Die Nacht trägt schon den Morgen heran
Dann gehen die Seelen ans Ufer
Und sie raubt dir die Antwort
Du hast ihr schon immer gehört

Du willst mit ihr gehen
Mit geschlossenen Augen, mit ihr
Sie vertraut dir so sehr
Berührte deine Seele nur kurz
Sie allein

Und Jesus ging auf dem Meer
Sein Schritt verweilte auf den Wellen
Alles schloss er in seinen Kreis ein
Als er lange stillstand
Und als er schließlich sicher wusste
Dass nur die Ertrinkenden ihn bemerken
Rief er: Ihr, im grauen Morgen
Werdet ihr zurückbleiben in der Obhut des Meeres
Bis der Wind euch befreit
Mich selbst kann ich nicht schonen
Und er schien menschlich
Vergab und erfüllte das Leben

Du willst mit ihr gehen
Mit geschlossenen Augen, mit ihr
Du vertraust ihr doch so sehr
Berührte deine Seele nur kurz
Sie allein

Nun reicht Suzanne dir die Hand
Führt dich zum Strom
Sie trägt ihre alte Gesinnung
Etwas schimmert in der Sonne
Bald werden honigsüße Strahlen
Zu deinen Füßen niederfallen
Und sie zeigt dir vielerlei
Wunder, vom Kleinsten bis zum Größten
Du siehst Helden hier
Unter dem kühlen Wasser
Kinder sind auf der Suche
Nach Wasser für den Krug der Liebe
Nun greift Suzanne zum Spiegel

Du willst mit ihr gehen
Mit geschlossenen Augen, mit ihr
Du vertraust ihr doch so sehr
Berührte deine Seele nur kurz
Sie allein