Monologi - IBE translation in German

Monologi

Toisin sanoen kai voisin sanoo toisin sanoin,
Mut tein eka, ja sit vast kelailemaan aloin.
Vaivaa henkinen epäkypsyys mut otan silti vastuun siitä mihin ryhdyn
Ja jos yhdyt mun kaa nii tiiät ettei tää kestä haluu mun käteeni pestä tää etenemistä estää.
Sun olemus on niinku rikkinäinen puhelin.
Mitää en kuullu vaik jatkuvasti puheli.

Soittoäänes äänetön ja vastaamas on vastaaja,
Oot nii vitun etäinen etten välitä enää paskaakaa.
Sun kalenterissa ei vapaata oo ja mul on taas iha liikaa.
En jaksa vierestä tsiigaa en jostain syystä vaa fiilaa.

Piippaa, ei auta pilkkuvalot tähä,
Mut et sä yksin jää vaikkakin sut yksin jätän.
Oon pähkäilly tätä en pysty enää ymmärtää,
Ehkä mä annoin vaan liikaa ja sain takasin liian vähä.

Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin. (logiin logiin logiin)

Musta vaan tuntuu etten mä pysty luottaa suhun,
Koska ei koskaan meiän välille ystävyyt rakentunu.
Ollaan niinku kaks laivaa, joiden välissä paksu sumu.
Kauneus ja rumuus kaasuu eteenpäi ja peruutus.
Ja kyl mä sulle sytyin, mut aloin vast pohtii
Et mehän ollaan toisillemme täysii vastakohtii.

Joo oon just se vittupoika, joka koputtelee tyttöjen ikkunoita
Ja oon kierrelly, kaarrellu pitkin kahviloita ja kuppiloita.

Mut hei, säki oot syttyvää ja syövyttävää
Mut sun kaa silti yövyn tänää, oon periaatteet laiminlyöny tänää.
Pitäis hillitä himo, hallita halu,
Mut kuka muka tietää loppuratkasua alun?

Nuorallakävelyy, vaik tietää ohi astuvansa.
Ulkona pakkases, vaik tietää pakastuvansa.
Rankkasateen silmässä, vaik tietää märäks kastuvansa.
Rakastuu niin nopeesti, et vaa kieltää rakastuvansa.

Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin.
Oon kyllästyny monologiin. (logiin logiin logiin)

Monolog

Anders gesagt, ich könnte es wohl auch anders sagen,
Aber ich tat es zuerst und fing erst dann an nachzudenken.
Mich plagt geistige Unreife, aber ich übernehme trotzdem die Verantwortung für das, worauf ich mich einlasse
Und wenn du dich mir anschließt, dann weißt du, dass das nicht hält, ich will meine Hände davon in Unschuld waschen, das behindert das Weiterkommen.
Dein Wesen ist wie ein kaputtes Telefon.
Ich habe nichts gehört, obwohl du ständig geredet hast.

Dein Klingelton ist lautlos und es antwortet der Anrufbeantworter,
Du bist so verdammt distanziert, dass es mir inzwischen scheißegal ist.
In deinem Kalender ist kein Termin frei und ich habe wieder viel zu viel Zeit.
Ich habe keine Lust mehr, danebenzustehen, irgendwie fühle ich es einfach nicht.

Es piept, Warnblinker helfen hier nicht,
Aber du bleibst nicht allein, auch wenn ich dich allein lasse.
Ich habe darüber nachgedacht, ich kann es nicht mehr verstehen,
Vielleicht habe ich einfach zu viel gegeben und zu wenig zurückbekommen.

Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt. (log satt, log satt, log satt)

Ich habe einfach das Gefühl, dass ich dir nicht vertrauen kann,
Weil zwischen uns nie eine Freundschaft entstanden ist.
Wir sind wie zwei Schiffe, zwischen denen dichter Nebel liegt.
Schönheit und Hässlichkeit, Vollgas vorwärts und Rückwärtsgang.
Und ja, ich habe mich in dich verguckt, aber ich fing erst an nachzudenken
Dass wir füreinander ja totale Gegensätze sind.

Ja, ich bin genau der Arschloch-Junge, der an die Fenster von Mädchen klopft
Und ich bin herumgezogen, durch Cafés und Kneipen.

Aber hey, du bist auch entzündlich und ätzend
Aber trotzdem übernachte ich heute bei dir, ich habe heute meine Prinzipien vernachlässigt.
Man sollte die Gier zügeln, das Verlangen beherrschen,
Aber wer kennt denn schon am Anfang das Ende?

Seiltanzen, obwohl man weiß, dass man daneben tritt.
Draußen im Frost, obwohl man weiß, dass man erfriert.
Im Auge des Starkregens, obwohl man weiß, dass man nass wird.
Verliebt sich so schnell, dass man nur leugnet, sich zu verlieben.

Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt.
Ich habe den Monolog satt. (log satt, log satt, log satt)