Lyrics and translation Johanna Kurkela - Hän ei kävele koskaan

Hän ei kävele koskaan

Hänen kasvonsa on veistetty marmorista
Hänen vatsansa on norsunluuta
Ja kun kosketan hänen niskaansa
En mieti mitään muuta
Hänen kätensä tietävät miten
Tehdä pyytteettömästi hyvää
Hänen silmänsä ovat suota
Upottavaa ja niin syvää

Hän ei kävele koskaan
Mutta sielunsa viilettää
Kuin villi intiaani
Vuorenrinnettä välkkyvää
Hän ei kävele koskaan
Se vain unissa onnistuu
Mutta tärkeämpää onkin
Hänessä kaikki se muu

Hänen hiuksensa on punottu köysinippu
Hänen selkänsä on silkkipuuta
Ja kun sivelen hänen otsaansa
En kaipaa mitään muuta
Hänen huulensa ovat niin todet
Ja ne kuiskivat hellyydestä
Olen oppinut hänen kanssaan
Ihaninta ihmisestä

Hän ei kävele koskaan...

Hän ilman jalkoja juoksee
Hän nauttii ja iloitsee
Enemmän kuin moni niistä
Jotka oikeasti kävelee

Hän ei kävele koskaan...

Il ne marche jamais

Ton visage est sculpté dans le marbre
Ton ventre est d'ivoire
Et quand je touche ton cou
Je ne pense à rien d'autre
Tes mains savent comment
Faire le bien sans effort
Tes yeux sont un marais
Absorbant et si profond

Tu ne marches jamais
Mais ton âme vole
Comme un Indien sauvage
Qui traverse les flancs de la montagne
Tu ne marches jamais
Ce n'est que dans les rêves que tu y parviens
Mais ce qui est plus important
C'est tout ce que tu es

Tes cheveux sont tressés en corde
Ton dos est en bois de soie
Et quand je caresse ton front
Je ne désire rien de plus
Tes lèvres sont si vraies
Et elles murmurent de tendresse
J'ai appris avec toi
Le plus beau de l'être humain

Tu ne marches jamais...

Tu cours sans jambes
Tu savoures et tu te réjouis
Plus que beaucoup de ceux
Qui marchent vraiment

Tu ne marches jamais...