Norjalainen villapaita - Juice Leskinen , Grand Slam translation in German

Norjalainen villapaita

Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaitoineen,
Poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen.

Könysin taksista, eipä oo kaksista, kai moni kritisoi.
Jotenkin kireellä, oudolla vireellä, sielussain city soi.

Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset aaltoihin ahtoisiin.
Hukuimme vaivaisiin, tuumiin ja taivaisiin, voimakastahtoisiin.
Aamussa kuulaassa, seurassa suulaassa, harjoitin viihdyntää.
Lauloimme tuttuja, uusia juttuja, joissa on sydän ja pää.

HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi.

Puhuimme Junnusta, sanoin en tunnusta jatketta perinteen.
Kaikki se kyllä on päittemme yllä ja sen vähin erin teen.

Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin.
Elää kenties, joka päivä se mies joka rentuksi mainittiin.

HEA! HEA! HEA! HEA!...
Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi.

Varjoja kaihdoimme, riimejä vaihdoimme, röökiä kiskottiin.
Kaukainen pohjoinen, hyytävän sohjoinen, helteeksi diskottiin.

Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin.
Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin.

Norwegischer Wollpullover

Ein Mann kam vom Fjord, sah schlecht aus in seinem Norwegerpullover,
Einen lockeren, sanften Rhythmus schuf John Lennon mit seiner Anziehungskraft.

Ich kroch aus dem Taxi, nichts Besonderes war's, viele kritisieren wohl.
Irgendwie angespannt, in seltsamer Stimmung, klang die City in meiner Seele.

Ich öffnete die Mitbringsel, wir warfen das Morgen in die engen Wellen.
Wir ertranken in Kümmernissen, Gedanken und Himmeln, den willensstarken.
Am klaren Morgen, in geschwätziger Gesellschaft, übte ich mich im Unterhalten.
Wir sangen Bekanntes, neue Geschichten, die Herz und Verstand haben.

HEY! HEY! HEY! HEY!
Wir grölten leise, und am Fjord klang unsere Weise.
Das Echo wiederholte es, und aus dem Pullover flatterte die Morgenmotte hervor.

Wir sprachen über Junnu, ich sagte, ich erkenne die Fortsetzung der Tradition nicht an.
All das ist zwar über unseren Köpfen, und ich tue es nach und nach.

Wir tranken die Flasche aus, fragten nach Tricks, rangen ein wenig.
Vielleicht lebt er jeden Tag, der Mann, der als Herumtreiber bezeichnet wurde.

HEY! HEY! HEY! HEY!...
Wir grölten leise, und am Fjord klang unsere Weise.
Das Echo wiederholte es, und aus dem Pullover flatterte die Morgenmotte hervor.

Wir mieden die Schatten, tauschten Reime aus, zogen an Kippen.
Der ferne Norden, eiskalt matschig, wurde in eine Disco-Hitze verwandelt.

Wir leben, wir sterben, an den Ufern schnitzen wir Späne in die Wellen.
Auf Rufe antworten wir, Sätze laden wir in Geister und Materie.