Risainen elämä - Juice Leskinen , Grand Slam translation in German

Risainen elämä

Panin elämän risaiseksi, sain risaisen elämän, olin ehyt ja rento ja tiesin mitä hain.
Olin koulu, olin reksi, olin minä ja olin hän, nyt huoneessa tässä lasken sormiain.
Vedin viikon liian hitaan, ja kaikkeen turhauduin.
Miksi maleksitaan, vaadin tietää syyn.
Ja kuolema kun kitaan tunki käärmein ja sääriluin,
Ne huuhdoin pois ja lähdin näyttelyyn.
Panin vauhtia valtateihin ja liikuin nopeaan,
Jos pysähdyin niin mitään nähnyt en.
Yön peilin pirstaleihin ja aamun hopeaan,
Mä havahduin, sain haavan verisen.
Voi vittu, kun joskus se rasittaa, en maata kestä, en maailmaa,
Vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee, tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän:
Risaisen elämän.
En pelkää lentämistä, minä lennän mielelläin,
Mutta aikaeroon koskaan totu en.
Ja kun kirjaa älyllistä mä selaan väärinpäin,
Niin läpikotaisin mä opin sen.
Voi vittu, kun joskus se rasittaa,
En maata kestä, en maailmaa,
Vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee,
Tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän
Viini tahmea tarttuu kieleen, sen nielen kuitenkin,
Vielä toivein sentään aamuun katselen.
Haavat sormeen ja arvet mieleen sain kun kolusin,
Laitapuolella - elämän risaisen.
Voi vittu, kun joskus se rasittaa, en maata kestä, en maailmaa,
Vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee, tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän:
Risaisen elämän.

Ein zerlumptes Leben

Ich lebte draufgängerisch, bekam ein zerlumptes Leben, ich war heil und entspannt und wusste, was ich suchte.
Ich war Schule, ich war Rektor, ich war ich und ich war sie, jetzt zähle ich in diesem Zimmer meine Finger.
Die Woche zog sich zu langsam hin, und alles frustrierte mich.
Warum wird herumgelungert, ich verlangte, den Grund zu wissen.
Und als der Tod sich mit Schlangen und Schienbeinen in meinen Rachen drängte,
Spülte ich sie weg und ging zur Ausstellung.
Ich brachte Tempo auf die Hauptstraßen und bewegte mich schnell,
Wenn ich anhielt, sah ich gar nichts.
In die Scherben des Nachtspiegels und ins Silber des Morgens,
Erwachte ich, bekam eine blutige Wunde.
Verdammt, wie das manchmal nervt, ich ertrage das Land nicht, die Welt nicht,
Sondern soll ich ihr meine Schulden aufbürden?
So flieht das Gesicht aus dem Spiegel, leere Augen blicken ins Gestern.
Was bekam denn ich und was bekam sie:
Ein zerlumptes Leben.
Ich fürchte das Fliegen nicht, ich fliege gern,
Aber an die Zeitverschiebung gewöhne ich mich nie.
Und wenn ich ein intellektuelles Buch verkehrt herum durchblättere,
So lerne ich es durch und durch.
Verdammt, wie das manchmal nervt,
Ich ertrage das Land nicht, die Welt nicht,
Sondern soll ich ihr meine Schulden aufbürden?
So flieht das Gesicht aus dem Spiegel,
Leere Augen blicken ins Gestern.
Was bekam denn ich und was bekam sie
Klebriger Wein haftet an der Zunge, ich schlucke ihn trotzdem,
Noch blicke ich immerhin hoffnungsvoll dem Morgen entgegen.
Wunden am Finger und Narben im Geist bekam ich, als ich herumstöberte,
Am Rande - des zerlumpten Lebens.
Verdammt, wie das manchmal nervt, ich ertrage das Land nicht, die Welt nicht,
Sondern soll ich ihr meine Schulden aufbürden?
So flieht das Gesicht aus dem Spiegel, leere Augen blicken ins Gestern.
Was bekam denn ich und was bekam sie:
Ein zerlumptes Leben.