Pappi - Juice Leskinen translation in German

Pappi

Kun pappi kirjoittaa, saarnaa kauheaa,
Josta helvetin kauhut seurakunta nähdä saa,
Hän tuntee kuinka veri, virtaa suonissaan.

Ja kun hän ruokailee, häntä jokin vaivannee,
Koska porsaanleikettä ei yhtään mieli tee,
Vaan silmänsä, hän iskee ruustinnaan.

Hän kuulee iskelmän ja tuntee värinän,
Kaapille hän hiippailee ja ottaa terävän,
Ja pullon ehtoollisviiniä kantaa pöydälleen.

Sitten lausuu näin, oi ystäväin,
Koska olet vaimoni niin kuule pyyntöäin,
Ja hiivi siitä makuuhuoneeseen.

Jee jee jee, nyt hiippailee,
Makuuhuoneeseen ruustinna hiljaa,
Mutt' pöytään jää viel' pappi tää,
Ja kippailee Jumalan viljaa.

Jo täynnä papin pää, on väkevää,
Kun vinossa on liperit ja silmät verestää,
Ja tyhjän pullon huulilleen hän haparoi.

Hän tippuu kontalleen ja ryömii huoneeseen,
Minne ruustinna jo levinnyt on selälleen,
Ja luojan kunniaksi virsi soi.
"Kunniaksi luojan".

Hän riisuu ruustinnan ja tuntee kasvavan,
Himon sekä paimensauvan kaikkein suurimman,
Jolla seurakuntaa myös hän ohjailee.

Häneltä kuivuu suu, hän melkein tukehtuu,
Ja siunaus sekä Isä Meidän epäonnistuu,
Vaan silti toiseksi jää H.P.E.

Aiaiai, kun pappi nai,
Se tapahtuu raamatullisesti.
Kun käsi vasen tiedä ei,
Minne oikean tie vei,
Ja meni ehtoollisviiniä lesti.

Aiaiai, kun pappi nai,
Hän huutaa tämmöinen pannaan pannaan.
Hän kirkuu Aave Mariaa, ja hallelujaa,
Ja laukeaa hoosiaa-aa-aa-aa-annaan.

Hän hetken puuskuttaa, syrjään kiepsahtaa,
Ja vihkivettä tippuu ja se värjää lakanaa,
Ja pappi on kuin haamu, aivan valkoinen.

Hän siunaa ruustinnan ja lakanan,
Ja päättää loppuun kirjoittaa sen saarnan kauhean,
Hän ylösnousee, lausuu aamene-e-e-e-en.

Der Pfarrer

Wenn der Pfarrer schreibt, predigt er Schreckliches,
Wodurch die Gemeinde die Schrecken der Hölle sehen kann,
Er fühlt, wie das Blut in seinen Adern fließt.

Und wenn er isst, plagt ihn etwas,
Weil er gar keine Lust auf Schweineschnitzel hat,
Sondern seine Augen auf die Pfarrfrau wirft.

Er hört einen Schlager und fühlt ein Zittern,
Er schleicht zum Schrank und nimmt einen Schnaps,
Und trägt eine Flasche Messwein zu seinem Tisch.

Dann spricht er so, oh meine Liebste,
Weil du meine Frau bist, so höre meine Bitte,
Und schleich dich von hier ins Schlafzimmer.

Jee jee jee, jetzt schleicht sie,
Ins Schlafzimmer, die Pfarrfrau, leise,
Aber am Tisch bleibt noch dieser Pfarrer hier,
Und kippt den Branntwein hinunter.

Schon ist der Kopf des Pfarrers voll mit Starkem,
Wenn der Kollar schief sitzt und die Augen blutunterlaufen sind,
Und er nach der leeren Flasche zu seinen Lippen tastet.

Er fällt auf alle Viere und kriecht ins Zimmer,
Wohin die Pfarrfrau sich schon auf den Rücken gelegt hat,
Und zur Ehre des Schöpfers ein Kirchenlied erklingt.
"Zur Ehre des Schöpfers".

Er entkleidet die Pfarrfrau und fühlt wachsen,
Die Begierde und den allergrößten Hirtenstab,
Mit dem er auch die Gemeinde leitet.

Ihm trocknet der Mund aus, er erstickt beinahe,
Und der Segen sowie das Vaterunser misslingen,
Doch trotzdem bleibt die reine Lust nur Zweiter.

Aiaiai, wenn der Pfarrer vögelt,
Das geschieht biblisch.
Wenn die linke Hand nicht weiß,
Wohin der Weg der rechten führte,
Und eine Menge Messwein draufging.

Aiaiai, wenn der Pfarrer vögelt,
Er schreit 'So eine wird gebannt, gebannt!'
Er kreischt Ave Maria und Halleluja,
Und kommt zum Hosia-aa-aa-aa-anna.

Er keucht einen Moment, rollt zur Seite,
Und Weihwasser tropft und färbt das Laken,
Und der Pfarrer ist wie ein Geist, ganz weiß.

Er segnet die Pfarrfrau und das Laken,
Und beschließt, jene schreckliche Predigt zu Ende zu schreiben,
Er ersteht auf, spricht Aame-e-e-e-en.