Klovni heittää veivin - Juice Leskinen , Mikko Alatalo translation in German

Klovni heittää veivin

Tapoin toisten aikaa
Minut tappaa aika toisten.
Yö kietoo minut mustaan samettiin.

Matkan tehnyt oon
Kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.

Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
Kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
Ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
Minä muiden tähden luovun huolistain.

Mua tuijottakaa
Mua kaikkien nuolemaa
Minä menen
En pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
Sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
Takaisin en ikävöi.

Nyt loppukoon myrsky viimein, alkaa pouta
Nyt loppuu show, joka ollut on elämää.
Ja elämä joka vain on pelkkää showta
Ei mitään, ei edes pahaa mieltä jää.

Mua tuijottakaa
Mua kaikkien nuolemaa
Minä menen
En pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
Sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
Takaisin en ikävöi.

Elämäni ikkuna
Kai koottiin sirpaleista.
Oli soittoni vain pelkkää helinää.

Jäi tuhka toiveistani
Niin loppuunpalaneista.
Vain tuuli enää tuskaa lievittää.

Mä taivalsin toisten vaattein ja toisten leivin.
Pellen kaikki tahtoi siivelleen.
Mä kyllästyin siihen kaikkeen, nyt heitän veivin.
Ja kahlaan kauas mereen ikuiseen.

Mua tuijottakaa
Mua kaikkien nuolemaa
Minä menen
En pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
Sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
Takaisin en ikävöi.

Mua tuijottakaa
Mua kaikkien nuolemaa
Minä menen
En pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
Sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
Takaisin en ikävöi.

Minä menen, takaisin en ikävöi

Der Clown gibt den Löffel ab

Ich tötete die Zeit anderer,
mich tötet die Zeit anderer.
Die Nacht hüllt mich in schwarzen Samt.

Ich habe eine Reise gemacht,
über sonnige Wege.
Ich lachte so und man lachte über mich.

Nun seht euch dieses große Trauerspiel an,
wenn der talentierteste Narr in den Tod springt,
und lacht mir dann ins Gesicht,
ich gebe meine Sorgen für andere auf.

Starret mich an,
mich, den alle ablecken,
ich gehe,
ich fürchte den Tod, meinen Kameraden, nicht.
Mit ihm gehe ich,
die Seelenglocken haben schon geläutet.
Ich gehe,
ich sehne mich nicht zurück.

Nun soll der Sturm endlich enden, es wird heiter,
nun endet die Show, die das Leben war.
Und das Leben, das nur eine Show ist,
nichts, nicht einmal ein schlechtes Gefühl bleibt.

Starret mich an,
mich, den alle ablecken,
ich gehe,
ich fürchte den Tod, meinen Kameraden, nicht.
Mit ihm gehe ich,
die Seelenglocken haben schon geläutet.
Ich gehe,
ich sehne mich nicht zurück.

Das Fenster meines Lebens,
wurde wohl aus Scherben zusammengesetzt.
Mein Spiel war nur ein bloßes Klingeln.

Es blieb Asche von meinen Träumen,
so ausgebrannt.
Nur der Wind lindert noch den Schmerz.

Ich wanderte in den Kleidern anderer und mit dem Brot anderer,
jeder wollte den Clown an seiner Seite.
Ich wurde all dessen müde, jetzt gebe ich den Löffel ab.
Und ich wate weit ins ewige Meer.

Starret mich an,
mich, den alle ablecken,
ich gehe,
ich fürchte den Tod, meinen Kameraden, nicht.
Mit ihm gehe ich,
die Seelenglocken haben schon geläutet.
Ich gehe,
ich sehne mich nicht zurück.

Starret mich an,
mich, den alle ablecken,
ich gehe,
ich fürchte den Tod, meinen Kameraden, nicht.
Mit ihm gehe ich,
die Seelenglocken haben schon geläutet.
Ich gehe,
ich sehne mich nicht zurück.

Ich gehe, ich sehne mich nicht zurück.