Lähdössä - Kapasiteettiyksikkö translation in German

Lähdössä

Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
Ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis.
Surisinko, ja jos surisin kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkeemää,
Mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot,
Huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks mut mul nauraa suu.
Ku pala kurkussa mä kidun,
Tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää illal, sä oot poissa.
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
Yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä ei pysty oikee olee
Ku yhtäkkii ei yhteistä ookkaa.

[Chorus:]
Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin
Vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
Tuu takaisin.

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripee,
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki,
Mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas, kauas pois täältä,
Haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
Ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
Taas mun sydämee
Sit vast on mun aika palaa.

[Chorus[

Mutsi on lentoemäntä
Mun hullunkurises perheessä.
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä.
Joten kaiketi se on mun veressä,
En viihdy pitkää aikaa yhdes meressä.
Jo paluumatkal mä mietin seuraavaa lähtöö,
Ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöö.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii,
Ku maisemat vaihtuu fast forward.
Eteläisimmäst laaksosta, pohjosimpaa tunturii,
Itämaiset eksotiikast, länsimaiseen kulttuurii.
Pitää vaa toivoo et kaunotar kestää kulkurii, vaik ero välil pahalt tuntuuki.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
En oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani.
Näen kyl itseni sun kanssa aloillani, meil on talo ja niin edelleen
Mut nyt

Chorus

Sä lähdet.

Am Gehen

Die Zeit rennt und springt wie ein Hürdenläufer
Und die Sehnsucht hat eine üble Art, von innen zu peitschen.
Manchmal frage ich mich, was wäre, wenn dieser Tag käme.
Würde ich trauern, und wenn ich trauerte, würde der Körper es aushalten?
Aber ich kann nicht weinen,
Ich muss das durchkauen, auch wenn es zu zäh ist.
Jetzt erinnere ich mich nur an die guten Erinnerungen,
Die schlechten sind begraben, wegverkauft.
Ich weiß nicht warum, aber ich muss lächeln.
Mit einem Kloß im Hals quäle ich mich,
Fühlt sich an, als läge ich auf dem Trockenen und versuche, mit Kiemen zu atmen.
Ich kann dich abends nicht mehr berühren, du bist fort.
Aber zum Glück lächelt dein Bild in meiner Brieftasche.
All die gemeinsamen Alltage, gemeinsamen Urlaube,
Gemeinsamer Frieden und gemeinsame Kriege.
Alles gemeinsam, aber jetzt kann zumindest einer von uns nicht mehr richtig leben
Weil plötzlich nichts mehr gemeinsam ist.

[Refrain:]
Du gehst, und ich weiß nicht, ob du jemals zurückkommst
Egal wie sehr ich es wollte
Du gehst, obwohl ich weiß, dass du es vielleicht nicht willst
Komm zurück.

Ich fühle mich, als würde ich nur abrutschen und abrutschen.
So viel fehlt, so manche Erinnerung tut weh.
Ich stecke fest, die Zeit vergeht schnell,
Im Kopf spuken die Vergangenheit und gebrochene Bande.
Die Brücken sind verbrannt, es ist schwer, neue zu bauen.
Ich muss weggehen, um etwas Besseres zu suchen.
Gerade jetzt macht mich hier nichts glücklicher.
Hier sehen die Leute die Oberfläche, aber nicht dahinter.
Oder vielleicht sieht es ja doch jemand,
Aber ich weiß einfach nicht wer, und jetzt muss ich damit leben.
Und jetzt will ich nur weit, weit weg von hier,
Will nur meine Ruhe haben und den Kopf frei kriegen.
Ich halte an, um Luft zu holen, nur für einen Moment,
Und wieder finde ich mich an einer neuen Kreuzung.
Wenn ich den Weg finde, wo diese Flamme brennt
Wieder in meinem Herzen
Erst dann ist meine Zeit zurückzukehren.

[Refrain:]

Meine Mutter ist Flugbegleiterin
In meiner verrückten Familie.
Vater in einem U-Boot, im Ozean der Liebe.
Also liegt es wohl in meinem Blut,
Ich bleibe nicht lange in einem Meer.
Schon auf der Rückreise denke ich an den nächsten Aufbruch,
Und wechsle jährlich die Wohnung, ohne rausgeworfen zu werden.
Für manche sinnlos, für mich ganz normal,
Wenn die Landschaft im Zeitraffer wechselt.
Vom südlichsten Tal zum nördlichsten Fjell,
Von orientalischer Exotik zur westlichen Kultur.
Muss nur hoffen, dass die Schöne den Wanderer erträgt, auch wenn die Trennung manchmal weh tut.
Es fällt mir einfach schwer, an einem Ort zu bleiben,
Ich bin nicht mehr grenzenlos, sondern teste meine Grenzen.
Ich sehe mich schon mit dir sesshaft, wir haben ein Haus und so weiter
Aber jetzt

Refrain

Du gehst.