Myrskyn jälkeen - Kari Tapio translation in German

Myrskyn jälkeen

Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mull' ois valta kapteenin
Moneen väärään vuonoon purteeni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui

Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tään, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen.

Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään.

Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon käyvän hehkumaan
Tiedän tään, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Nach dem Sturm

Ich steuere mein Schiff auf unruhiger See
Einem neuen Tag begegne ich wieder mit seinen Stürmen
Und wenn es zu viel ins Herz geregnet hat
Heb' ich die Hände, glaub' nur an ein Wunder

Zu lange bin ich aus eigener Kraft umhergeirrt
Lebte, als hätte ich die Macht des Kapitäns
In manch falschen Fjord segelte mein Boot hinein
Bis der Stolz am Riff zerbrach

Nach dem Sturm ist heit'res Wetter
Endlich habe ich das verstanden
Jetzt sehe ich es, kein Einziger kann
Über seine Tage entscheiden, sie sind bestimmt
Nach dem Sturm darf ich nun sehen
Wie die Sonne wieder zu glühen beginnt
Ich weiß dies, noch einmal werde ich sehen
Das Ende des Regenbogens, und dort werde ich bleiben

Jetzt begreife ich: nicht einmal der Vogel schafft es
Allein zu ziehen, er fliegt in seinem Schwarm
Die Brücke wahrer Freundschaft mit ihren Bögen
Trägt wie das Tageslicht ins Herz hinein.

Nach dem Sturm ist heit'res Wetter
Endlich habe ich das verstanden
Jetzt sehe ich es, kein Einziger kann
Über seine Tage entscheiden, sie sind bestimmt
Nach dem Sturm darf ich nun sehen
Wie die Sonne wieder zu glühen beginnt
Ich weiß dies, noch einmal werde ich sehen
Das Ende des Regenbogens, und dort werde ich bleiben.

Nach dem Sturm ist heit'res Wetter
Endlich habe ich das verstanden
Jetzt sehe ich es, kein Einziger kann
Über seine Tage entscheiden, sie sind bestimmt
Nach dem Sturm darf ich nun sehen
Wie die Sonne zu glühen beginnt
Ich weiß dies, noch einmal werde ich sehen
Das Ende des Regenbogens, und dort werde ich bleiben