Dominicus - Marion Rung translation in German

Dominicus

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Monta maata, monta kaupunkia vanhus nähdä
sai, mutta tyytyväinen näkemäänsä eihän ollut kai.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Nukkui taivasalla vanhus, tähdet unta vartioi,
matka jatkui taas kun taivahalle saapui aamunkoi.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Kulki suuren meren luo,
ja lause ystävällinen antoi vanhukselle pyytämättä purren pienoisen.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Maahan uuteen saapui Dominicus,
jatkoi taivaltaan, outo loiste tähtitaivaan oli hällä oppaanaan.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Kerran iltasella vanhus löysi pienen kaupungin,
jonka yllä tähti ihmeellinen loisti kirkkaimmin.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Tähteen katsoi mies ja ymmärsikin loisteen
nähdessään, että pitkä matka vihdoinkin on saanut määränpään.

Dominicus,
vanha mies kun etsi rauhaa sielulleen, niin kauan kulki hän.
Maasta maahan kulki mies ja hän sydämessään ties etsimänsä löytyvän.

Dominicus

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.

Viele Länder, viele Städte sah der alte Mann
, aber er war wohl kaum zufrieden mit dem, was er gesehen hatte.

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.

Der alte Mann schlief im Freien, die Sterne bewachten seinen Schlaf,
die Reise ging weiter, als der Morgen über den Himmel kam.

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.

Er wanderte zum großen Meer hinüber,
und ein freundliches Wort gab ihm ein kleines Boot, ohne dass er darum bat.

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.

In ein neues Land kam Dominicus,
er setzte seine Reise fort, ein seltsames Leuchten des Sternenhimmels war sein Führer.

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.

Eines Abends fand der alte Mann eine kleine Stadt,
über der ein wundersamer Stern am hellsten leuchtete.

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.

Der Mann blickte zum Stern auf und verstand das Leuchten
, als er sah, dass seine lange Reise endlich ihr Ziel erreicht hatte.

Dominicus,
alter Mann, als er Frieden für seine Seele suchte, wanderte er so lange.
Von Land zu Land wanderte der Mann und wusste in seinem Herzen, dass er das, was er suchte, finden würde.