Lyrics and translation Markus Perttula - Kääntöraiteilla

Kääntöraiteilla

Varjot liikkuvat karheilla pinnoilla
Luoden viiltoja ikkunalaudoilla
Valon viettelijää ei nää ennen pimeää
Ei yökään yksin kauaa seinillä lepää

Varjot oottaa uutta matkaa maailman ympäri
Eivätkä edes huomaa liikkuvansa
Varjot oottaa uutta matkaa maailman ympäri
Koko ajan

Huu-uu-uu-uu
Huu-uu-uu-uu

Värit valuvat liikennevaloista pitkin rakennusta
Ambulansseista äänet karkailevat ja kimpoilevat
Kun ne törmää meihin
Ilma väreilee

Varjot oottaa uutta matkaa maailman ympäri
Eivätkä edes huomaa liikkuvansa
Varjot oottaa uutta matkaa maailman ympäri
Koko ajan

Sitä luulee olevansa paremmalla puolella
Kunnes herää tunnelin päässä
Kääntöraiteilta

Sitä luulee olevansa paremmalla puolella
Kunnes herää varpaat jäässä
Sängyn reunalta

Vielä on matkaa

Lumi tuli jäädäkseen
Se peitti meidän jälkemme
Askeleiden alla kova maa
Muuttui kiskojen kolinaksi

Ilma jäi paikoilleen
Pölyhiukkasten tanssi vaimeni
Pimeässä näkyi ajankulku
Joka hetki toisen kaltainen

Sur les voies de garage

Les ombres se déplacent sur des surfaces rugueuses
Des coups de fusil sur les rebords de fenêtres
Le séducteur de la lumière ne se voit pas avant la nuit
Même la nuit ne repose pas seule longtemps sur les murs

Les ombres attendent un nouveau voyage autour du monde
Et ne remarquent même pas qu'elles bougent
Les ombres attendent un nouveau voyage autour du monde
Tout le temps

Huu-uu-uu-uu
Huu-uu-uu-uu

Les couleurs coulent des feux de circulation le long du bâtiment
Des ambulances, des sons s'échappent et rebondissent
Quand ils nous heurtent
L'air vibre

Les ombres attendent un nouveau voyage autour du monde
Et ne remarquent même pas qu'elles bougent
Les ombres attendent un nouveau voyage autour du monde
Tout le temps

On pense être du bon côté
Jusqu'à ce qu'on se réveille au bout du tunnel
Sur les voies de garage

On pense être du bon côté
Jusqu'à ce qu'on se réveille avec les orteils glacés
Au bord du lit

Il y a encore du chemin à parcourir

La neige est venue pour rester
Elle a couvert nos traces
Le sol dur sous nos pas
S'est transformé en bruit des rails

L'air est resté immobile
La danse des particules de poussière s'est estompée
Dans l'obscurité, on voyait le temps passer
Chaque instant différent de l'autre