Vapaa - OD Kokemus translation in German

Vapaa

Tuntemattomat äänet kutsuu mua tanssiin, en lähe mukaan. Silti päässäni lasken tahtii. Vasta tapahtuneen jälkee alkaa kyseenalaistaan et mikä on totta, ajatukset vaihtaa paikkaa.
Aika tyhjiös, yksiös. Aika alta tyhjiön niin rytmitön. Ontto kuori ulkoopäi katottuna sä oot pallolla ja sisältäpäi maailma napata tätä ajatusta tarkottaa.
Se on valheellista niinkuin melkein kaikki mitä tunnet, paitsi viima vasten kasvojas. Kipu ja tunne.
Sitä tuntee itsensä nii pieneksi, oppii vihaamaan itteäni vasta ku kaikki pielee meni. Mitä näistä huolista, kun on matkalla avaruudessa. Sä oot jo kuollu ja kuopattu tulevaisuudessa, ja sinä hetkenä mä ymmärsin ne askeleet, mä tunnetusti tanssin mut senkun tepastelee.
Niin villi, Niin vapaa
Niin petaa, kun makaa.
Aina milli, löytyy varaa
Jatkaa tätä, aikajanaa

Niin villi, Niin vapaa
Niin petaa, kun makaa.
Aina milli, löytyy varaa
Jatkaa tätä, aikajanaa

Hetken vilinän ja lopun aikaa kahleissa, en oo samalainen pystyn näkee sen muiden katseissa. Eli todennäkösesti valehtelen itelleni. Todiste siittä todistamattomana parempii. Eli todellisuus on kaikkee muuta ku mitä ikinä pystytkää ymmärtämää
Joten muodosta kuva, noidankehä pyörii ympyrää. Päästäkää mut jo pois, loppu omis käsis mut teen tän lopun jälkee. Entiiä siittä, joten huudan ääneen. Noitarummun tahdissa mä vaivun syvyyksiin, en tarvii vastauksii vaa enemmä kysymyksii.

Mut mitä jos tää kaikki on vaa unta, muuten lamaantunu toimivaa tajuntaa.
Minkäs teet, silloinku maailma ei riitä, oon ilmielävä todiste siittä.
Kun runopoika itkee maailmankaikkeutta. Epäonnistunut taitelija on itsessään jo taidetta

Frei

Unbekannte Stimmen laden mich zum Tanz ein, ich gehe nicht mit. Trotzdem zähle ich den Takt in meinem Kopf. Erst nach dem Geschehenen beginnt man zu hinterfragen, was wahr ist, die Gedanken wechseln den Platz.
Zeit im Vakuum, allein. Zeit jenseits des Vakuums, so rhythmuslos. Eine hohle Schale von außen betrachtet, du bist auf dem Globus, und von innen bedeutet die Welt, diesen Gedanken zu fassen.
Es ist trügerisch wie fast alles, was du fühlst, außer dem eisigen Wind auf deinem Gesicht. Schmerz und Gefühl.
Man fühlt sich so klein, lernt sich selbst erst zu hassen, als alles schiefging. Was kümmern diese Sorgen, wenn man im Weltraum unterwegs ist. Du bist schon tot und begraben in der Zukunft, und in diesem Moment verstand ich die Schritte, ich tanze bekanntermaßen, aber es schlendert nur dahin.
So wild, So frei
Wie man sich bettet, so liegt man.
Immer ein Millimeter, es findet sich Spielraum.
Dies fortsetzen, die Zeitachse.

So wild, So frei
Wie man sich bettet, so liegt man.
Immer ein Millimeter, es findet sich Spielraum.
Dies fortsetzen, die Zeitachse.

Einen Moment im Trubel und den Rest der Zeit in Ketten, ich bin nicht mehr derselbe, ich kann es in den Blicken der anderen sehen. Also belüge ich mich wahrscheinlich selbst. Der Beweis dafür ist unbewiesen besser. Also ist die Wirklichkeit alles andere, als was ihr jemals verstehen könntet.
Also bilde dir ein Bild, der Teufelskreis dreht sich. Lasst mich hier raus, das Ende liegt in meinen eigenen Händen, aber ich tue dies nach dem Ende. Ich weiß nichts darüber, also schreie ich laut. Im Takt der Zaubertrommel versinke ich in die Tiefen, ich brauche keine Antworten, sondern mehr Fragen.

Aber was, wenn das alles nur ein Traum ist? Ansonsten ein gelähmtes, funktionierendes Bewusstsein.
Was kannst du machen, wenn die Welt nicht reicht? Ich bin der leibhaftige Beweis dafür.
Wenn der Dichterjunge über das Universum weint. Ein gescheiterter Künstler ist an sich schon Kunst.