Kun hiljaisuus oli kultaa - Olavi Uusivirta translation in German

Kun hiljaisuus oli kultaa

Mä en tiedä mitä mä voisin enää tehdä
Muutaku sanoo et: "Rakas"

Tää on viimeinen ilta, sitten kaikki loppuu
Yöllä tuuli nousee ja meidät vie mukanaan
Oltiin vuosisadan rakkaustarina
Hautasit mut hiekkaan, mä hakkasin sut kiveen

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet
Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut
Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan
Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Hyvää syntymäpäivää, teet mitä sun täytyy
Sun tehtävä on nyt syntyä uudelleen
Sano jotain hölmöö, sano vaikka "maumau"
Kirjoitan sen kattoon ja toivon, että nukahdan

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Vuosien päästä löytyy toisiinsa kietoutuneet
Hyvästi jäätyneet suut, rakastavaisten luut
Lauluja kirjoitetaan, oliko nähnyt kukaan
Kuolinsyy tuntematon, ne rakasti kai liikaa

Kun hiljaisuus oli kultaa
Tässä oli onnellisten kaupunki kerran
Vuorten yli ja metsään
Jos me vielä jaksetaan läpi aamun hämärän

Als die Stille Gold war

Ich weiß nicht, was ich noch tun könnte
Außer zu sagen: "Liebling"

Das ist der letzte Abend, dann endet alles
Nachts erhebt sich der Wind und nimmt uns mit sich
Wir waren die Liebesgeschichte des Jahrhunderts
Du begrubst mich im Sand, ich meißelte dich in Stein

Als die Stille Gold war
Hier war einst die Stadt der Glücklichen
Über die Berge und in den Wald
Wenn wir es noch durch die Morgendämmerung schaffen

Jahre später findet man uns umschlungen
Lebewohl erstarrte Münder, die Knochen von Liebenden
Lieder werden geschrieben, hatte irgendjemand gesehen
Todesursache unbekannt, sie liebten wohl zu sehr

Alles Gute zum Geburtstag, tu, was du tun musst
Deine Aufgabe ist es nun, wiedergeboren zu werden
Sag etwas Albernes, sag zum Beispiel "Miau Miau"
Ich schreibe es an die Decke und hoffe, dass ich einschlafe

Als die Stille Gold war
Hier war einst die Stadt der Glücklichen
Über die Berge und in den Wald
Wenn wir es noch durch die Morgendämmerung schaffen

Jahre später findet man uns umschlungen
Lebewohl erstarrte Münder, die Knochen von Liebenden
Lieder werden geschrieben, hatte irgendjemand gesehen
Todesursache unbekannt, sie liebten wohl zu sehr

Als die Stille Gold war
Hier war einst die Stadt der Glücklichen
Über die Berge und in den Wald
Wenn wir es noch durch die Morgendämmerung schaffen