Lyrics and translation Polyteknikkojen Kuoro - On ylläin holvit kellarin

On ylläin holvit kellarin

On ylläin holvit kellarin ja allain tynnyrituoli
Nyt virtaa viini vuolahin kun poissa on murhe ja huoli

Taas kyyppi rientää päittäärää kun katseen vain mä luon.
Tuo mulle tuoppi nuoruuteen mä juon, juon, juon.

Mut taas kun tuoppi tyhjentyy niin jano aina yltyy
Se on tään kuivan kurkun mi tuskin koskaan kyltyy.

Jos tynnyriltäin suistuisin sen kohta luoksein suon
Kas näin ei kello juomarin mä juon, juon, juon.

Над нами своды погреба

Над нами своды погреба, а подо мной скамья,
Здесь льётся вино рекою, нет места горю и печалям.

Опять кувшин стремится к краю, ловлю твой взгляд.
Наполни чашу за мою молодость, пью, пью, пью.

Но как только кубок пустеет, жажда растет,
Ее не утолить этим терпким вином.

Если я свалюсь под стол, не спеши меня поднимать,
Ведь часы пьяниц не остановить, пью, пью, пью.