Piste. - Stella translation in German

Piste.

Kun puhalletaan tulta tähän
Sammuvaan hiileen,
Se savullansa meitä tukehduttaa.
Ja jos vain muistellaan,
Jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
Kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
Rohkeempaa on luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen yhteen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kun nyt jutellaan,
Voidaan hyvin katsoa silmiin,
On nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
Ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
Ehkä on jo aika irroittaa,
Kai saa nyt luovuttaa.

Kyllä sinä muistat, kuinka katse viiltelee.
Kyllä sinä tiedät, miten lehdet putoilee.
Kaikki on jo nähty, siksi pisteen yhteen.
Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.

Kyllä minä tiedän, kuinka kehomme kietoutuu.
Kyllä minä muistan, kelle ihosi tuoksuu.
Jos tulevatkin vuodet käsiimme
Vain rikkoutuu.
En jaksaisi olla, anna mun olla ja unohtaa

Punkt.

Wenn wir Feuer hineinblasen
in diese verlöschende Kohle,
wird sie uns mit ihrem Rauch ersticken.
Und wenn wir uns nur erinnern,
bleiben wir in der Ewigkeit gefangen.
Und leben gar nicht,
all dieses Wenige wird nur zerstört,
mutiger ist es aufzugeben.

Ja, du erinnerst dich, wie der Blick schneidet.
Ja, du weißt, wie die Blätter fallen.
Alles ist schon gesehen worden, deshalb ein Punkt dahinter.
Lass es schon sein.
Lass mich sein und vergessen.

Wenn wir jetzt reden,
können wir uns gut in die Augen sehen,
wir haben diese Wände schon früher gesehen.
Aber berühren dürfen wir uns nicht,
diese Morgen saugen uns nur aus.
So wird es nicht vollständiger,
vielleicht ist es schon Zeit loszulassen,
man darf doch jetzt aufgeben.

Ja, du erinnerst dich, wie der Blick schneidet.
Ja, du weißt, wie die Blätter fallen.
Alles ist schon gesehen worden, deshalb ein Punkt dahinter.
Lass es schon sein.
Lass mich sein und vergessen.

Lass es schon sein.
Lass mich sein und vergessen.

Ja, ich weiß, wie unsere Körper sich verschlingen.
Ja, ich erinnere mich, wie deine Haut duftet.
Wenn auch die kommenden Jahre in unseren Händen
nur zerbrechen.
Ich kann nicht mehr, lass mich sein und vergessen