Maailman Paras Näyttelijä - Tuomari Nurmio translation in German

Maailman Paras Näyttelijä

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
Ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
Ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Se matkii matkijaa, apinoi ja heijastaa
Eikä keksi mitään, mitä voisi pitää omanaan
Kuin kuu, kylmä kivi, pieni kiertolainen maan
Vain peili, joka auringolta lainaa valoaan

Se on hajuton ja mauton, se on moitteeton
älytön ja tunteeton, harmiton
Se on kaiken mitta, se on menestyksen salaisuus
Turhuuksien turhuus, pyhä keskinkertaisuus

Se tappaa aikaa, täyttää tilaa, tuottaa rahaa jollekin
Se mainostaa, kusettaa, lupaa eikä annakaan
Se ei pysty kuitenkaan itseään muuksi muuttamaan
Vinoon kasvanutta puuta ei saa oikenemaan

Se on enemmän kuin joka toinen, se on melkein jokainen
Sen näkee aina vieressään, eikä koskaan itsestään
Se nuolisi niin mielellään kaikki perseet kielellään
Ja sitä mitä nielee tahtoo saada muutkin nielemään

Yöt läpeensä ja päivät päästään yrittää ja yrittää
Jos onnistuisi pettämään muitakin kuin itseään
Se röhkii, määkii, ammuu, hirnuu, haukkuu, kuolaa, läähättää
Eikä näe, että suu on suurempi kuin pää

Miksi miksi miksi sen täytyy olla niin,
Vaikka myy sielunsa ja on valmis vajoamaan helvettiin
Tekee kaiken minkä voi, eikä pysty parempaan
Joutuu aina samaan pitkään jonoon paskaa jauhamaan

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
Ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
Ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Der beste Schauspieler der Welt

Der beste Schauspieler der Welt spielt sich selbst
Und während er sich selbst spielt, spielt er einen Schauspieler
Er bekam eine Rolle im großen Schauspiel seines eigenen Lebens
Und er spielt sie durch, wie alle Rollen gespielt werden

Er ahmt den Nachahmer nach, äfft nach und reflektiert
Und erfindet nichts, was er als sein Eigen betrachten könnte
Wie der Mond, ein kalter Stein, ein kleiner Trabant der Erde
Nur ein Spiegel, der sein Licht von der Sonne leiht

Er ist geruchlos und geschmacklos, er ist tadellos
Verstandlos und gefühllos, harmlos
Er ist das Maß aller Dinge, er ist das Geheimnis des Erfolgs
Eitelkeit der Eitelkeiten, heilige Mittelmäßigkeit

Er schlägt die Zeit tot, füllt den Raum, bringt jemandem Geld ein
Er wirbt, betrügt, verspricht und gibt doch nicht
Er kann sich jedoch nicht ändern
Einen krumm gewachsenen Baum kann man nicht geradebiegen

Er ist mehr als jeder Zweite, er ist fast jeder
Man sieht ihn immer neben sich, und niemals in sich selbst
Er würde so gerne alle Ärsche mit seiner Zunge lecken
Und was er schluckt, will er auch andere schlucken lassen

Nächte hindurch und Tage lang versucht er und versucht
Ob es gelingen würde, auch andere als sich selbst zu betrügen
Er grunzt, blökt, muht, wiehert, bellt, sabbert, keucht
Und sieht nicht, dass das Maul größer ist als der Kopf

Warum, warum, warum muss es so sein,
Obwohl er seine Seele verkauft und bereit ist, zur Hölle zu fahren
Er tut alles, was er kann, und ist zu Besserem nicht fähig
Muss sich immer in dieselbe lange Schlange einreihen, um Scheiße zu labern

Der beste Schauspieler der Welt spielt sich selbst
Und während er sich selbst spielt, spielt er einen Schauspieler
Er bekam eine Rolle im großen Schauspiel seines eigenen Lebens
Und er spielt sie durch, wie alle Rollen gespielt werden