1985 - Tuomas Kauhanen translation in German

1985

Nikke oli pikkukaupungin kingei. Halus aina olla kaikista viilein.
Samalla ku opettelin raapustaa riimei, se treenas sen skillei eri ringeis.
Ostarilapsii, tykättiin ottaa matsii. Nikke veti homman ihan ammatiks asti.
Pikkudiileriks ja torpedoks. Sopivasta hinnasta polvet poks.
Ja lätkästä subuun kaikkea saa, vaik vähänvälii possuilta painetta saa.
Jos omatunto saattaa vähän vaikertaa, niin pari pillerii sen kyllä vaimentaa.
Ja opettajat meistä jo koulussa arvas. Ei tosta porukast tuu nousee ku harvat.
Syntyjään jo pahoilla teillä, eikä kukaan kertonu meille, et:

Ei meistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.

Seiskasta asti olin ihastunu Liisaan. Koko koulun kundit piiritti sitä kilpaa.
Se tykkäs esittää ettei piittaa, mut vilautti vähän pintaa ku huomas et joku tsiigaa.
Tyttö tykkää huomiost ja miesten suosiost. Kokemust löytyy vaikka nuori on.
Ja ei mistään oo huoltakaan. Ekast kerrast aborttiin ei vuottakaan.
Sen jälkeen elämässä ei muu vaihdu, paitsi vuodet, miehet ja bailut.
Paitsi vuoteet ja miesten sikailut. Sinne jäi ne ihailut.
Ja opettajat meistä jo koulussa arvas. Ei tosta porukast tuu nousee ku harvat.
Syntyjään jo pahoilla teillä, eikä kukaan kertonu meille, et:

Ei meistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.

Ja sit tuli se päivä, ku Nikke tapas Liisan. Jossain jatkojen jatkoilla, jako sen kans viivan.
Ei se rakkaut ollu, mut kestipä ainakin pitempään ku illan.
Vuoristorataa, ne oli toisillensa liikaa. Vaikka olis samaa mieltä, ne sai aikaan riidan.
Mut kuka niitä laskee, kun suhteen voi korjata tekemällä lapsen.
Nyt on yhteinen poika, mut ei yhteistä kotii. Isänsä lailla halus olla aina kovin.
Jo nuorena pyöri samanlaisis jengeis. Ongelma-alttius periytyny geeneis.
Ja opettajat niistä jo koulussa arvaa. Ei tästä porukast tuu nousee ku harvat.
Syntyjään jo pahoilla teillä, eikä kukaan kertonu niille, et:

Ei teistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. Ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.

Joo.
Sano vaan Tuomas.

1985

Nikke war der King der Kleinstadt. Wollte immer der Coolste von allen sein.
Während ich lernte, Reime zu kritzeln, trainierte er seine Skills in verschiedenen Kreisen.
Vorstadtkinder, wir liebten es, uns zu messen. Nikke trieb die Sache bis zum Profi.
Kleindealer und Schläger. Für den richtigen Preis, Knie gebrochen.
Und von Eishockey bis Subutex, alles ist zu haben, auch wenn es ab und zu Stress mit den Bullen gibt.
Wenn das Gewissen mal ein bisschen quält, dann dämpfen ein paar Pillen es schon.
Und die Lehrer haben uns schon in der Schule eingeschätzt. Von dieser Truppe werden nur wenige aufsteigen.
Von Geburt an auf dem falschen Weg, und niemand hat uns gesagt, dass:

Aus uns würden keine Maurer, Ärzte oder Schuster werden.
Sondern Verlierer an der Straßenecke, Kleinkriminelle, Schwarzarbeiter.
Hier wird nichts geändert. Aus dem Leben wird sowieso nichts.
Hier wird nichts geändert. Aus uns wird nichts Größeres als das Leben.

Seit der siebten Klasse war ich in Liisa verknallt. Die ganzen Jungs der Schule umschwärmten sie.
Sie tat so, als ob es sie nicht interessiert, zeigte aber ein bisschen Haut, wenn sie merkte, dass jemand schaut.
Das Mädchen mag Aufmerksamkeit und die Gunst der Männer. Erfahrung hat sie, obwohl sie jung ist.
Und sie macht sich keine Sorgen. Vom ersten Mal bis zur Abtreibung dauert es kein Jahr.
Danach ändert sich nichts im Leben, außer den Jahren, Männern und Partys.
Außer den Betten und den Schweinereien der Männer. Da blieben die Bewunderungen.
Und die Lehrer haben uns schon in der Schule eingeschätzt. Von dieser Truppe werden nur wenige aufsteigen.
Von Geburt an auf dem falschen Weg, und niemand hat uns gesagt, dass:

Aus uns würden keine Maurer, Ärzte oder Schuster werden.
Sondern Verlierer an der Straßenecke, Kleinkriminelle, Schwarzarbeiter.
Hier wird nichts geändert. Aus dem Leben wird sowieso nichts.
Hier wird nichts geändert. Aus uns wird nichts Größeres als das Leben.

Und dann kam der Tag, als Nikke Liisa traf. Auf irgendeiner After-After-Party, teilte eine Line mit ihr.
Es war keine Liebe, aber es hielt zumindest länger als eine Nacht.
Achterbahnfahrt, sie waren zu viel füreinander. Obwohl sie einer Meinung waren, stritten sie sich.
Aber wer zählt das schon, wenn man die Beziehung reparieren kann, indem man ein Kind bekommt.
Jetzt haben sie einen gemeinsamen Sohn, aber kein gemeinsames Zuhause. Wie sein Vater wollte er immer der Härteste sein.
Schon in jungen Jahren hing er in denselben Gangs rum. Die Problemneigung wurde in den Genen vererbt.
Und die Lehrer schätzen sie schon in der Schule ein. Von dieser Truppe werden nur wenige aufsteigen.
Von Geburt an auf dem falschen Weg, und niemand hat ihnen gesagt, dass:

Aus euch würden keine Maurer, Ärzte oder Schuster werden.
Sondern Verlierer an der Straßenecke, Kleinkriminelle, Schwarzarbeiter.
Hier wird nichts geändert. Aus dem Leben wird sowieso nichts.
Hier wird nichts geändert. Aus uns wird nichts Größeres als das Leben.

Ja.
Sag einfach Tuomas.