Lyrics and translation Vesa-Matti Loiri - Musta Kivi Valkoisen Päällä

Musta Kivi Valkoisen Päällä

Minä kuolen Pariisissa
Sadekuuron aikaan
Päivänä jonka nyt jo saatan muistaa
Minä kuolen Pariisissa
En puhu turhia
Torstaina kenties
Kuten tänään syksyllä

Torstai se on
Koska tänään kun tätä kirjoitan
Särkevät olkapääni kovin
Ja tänään
Kuin en koskaan ennen
Kääntyen näen
Koko yksinäisen taipaleeni

César Vallejo on kuollut
Ne löivät häntä kaikki
Hän ei tehnyt niille mitään
Ne hakkasivat häntä vuoroin kepillä
Ja köydenpätkällä
Sen todistavat torstai-päivät
Olkapäiden luut

Yksinäisyys
Sade
Taipaleet

Черный камень на белом

Я умру в Париже,
Под шум дождя,
В день, который, быть может, я еще вспомню.
Я умру в Париже,
Я не бросаю слов на ветер.
Может быть, в четверг,
Как сегодня осенью.

Четверг – это будет четверг,
Ведь сегодня, когда я пишу эти строки,
Сильно болят мои плечи.
И сегодня,
Как никогда прежде,
Оглядываясь назад, я вижу
Весь свой одинокий путь.

Сесар Вальехо умер.
Его все били.
Он им ничего не сделал.
Они били его по очереди палкой
И куском веревки.
Об этом свидетельствуют четверги,
Кости плеч.

Одиночество.
Дождь.
Пути.