Painuva päivä - Vesa-Matti Loiri translation in German

Painuva päivä

Ah, painuva päivä, mi' kiire on sulla
En jaksa, en jaksa ma jäljessä tulla
Niin paljon, niin paljon ois tointa ja työtä
Ma pelkään pitkää yötä

Laps' onneton, leiki jos joudu et mukaan
Mun orheini kanssa ei kilpaile kukaan
Mut' jos halu sulla on haaveesi luokse
Sa kiireemmin, kiireemmin juokse

Ah, painuva päivä, jo voimani vaipuu
Kera orheisi rientääpi henkeni kaipuu
Mut' tiet, kiven kannot estävät jalkaat
Mun ruumiini raueta alkaa

Mies mieletön, heitä jo tuumasi turhaa
Sun henkesi kaipuu on henkesi murhaa
Miks' ennemmin et sinä alkanut matkaa
Nyt liian on myöhäistä jatkaa

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin
Jo lapsena leimusin, nuorena paloin
Mut' tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla
Jos vielä on valkeutta sulla

Polo ihminen kuulunet siis sukukuntaan
Mi Luojalta lahjaksi saanut ei untaan
Siis taistele, iske ruskossa illan
Jätän jälkeeni välkkyvän sillan

Ah, painuva päivä, sua pyydän ja vaadin
Siks varro kuin viimeisen lauluni laadin
Olen kohta jo valmis, en paljoa palvo
Yks tuokio yössäkin valvo

Pois aurinko painui, lankesi ilta
Jäi taivahan rannalle säihkyvä silta
Mut kahaukaa korven tummuvan yöstä
Soi laulu ihmisen työstä

Sinkender Tag

Ah, sinkender Tag, wie eilig hast du es
Ich kann nicht, ich kann nicht hinterherkommen
So viel, so viel gäbe es zu tun und zu arbeiten
Ich fürchte die lange Nacht

Unglückliches Kind, spiel, wenn du nicht mitkommst
Mit meinen Rossen kann niemand konkurrieren
Doch wenn du den Wunsch hast, zu deinen Träumen zu gelangen
Musst du schneller, schneller laufen

Ah, sinkender Tag, schon schwindet meine Kraft
Mit deinen Rossen eilt die Sehnsucht meiner Seele
Aber Wege, Steine, Stümpfe behindern meine Füße
Mein Körper beginnt zu ermatten

Törichter Mann, lass dein sinnloses Sinnen
Deines Geistes Sehnsucht ist deines Geistes Tod
Warum bist du nicht früher die Reise angetreten?
Jetzt ist es zu spät, weiterzumachen

Ah, sinkender Tag, ich begann schon am Morgen
Schon als Kind loderte ich, als Jugendlicher brannte ich
Aber mein Wille will noch nicht zu Asche werden
Wenn du noch Licht hast

Armer Mensch, du gehörst also zu dem Geschlecht
Das vom Schöpfer keinen Schlaf als Gabe erhielt
Also kämpfe, schlage im Abendrot
Ich hinterlasse eine schimmernde Brücke

Ah, sinkender Tag, ich bitte dich und fordere dich
Warte doch, bis ich mein letztes Lied verfasst habe
Ich bin bald bereit, ich verlange nicht viel
Wache einen Augenblick nur in der Nacht

Die Sonne sank dahin, der Abend fiel herab
Am Himmelsrand blieb eine strahlende Brücke
Doch horch aus der Wildnis der dunkler werdenden Nacht
Erklingt das Lied von des Menschen Werk