Se kuitenkin liikkuu! - Vesa-Matti Loiri translation in German

Se kuitenkin liikkuu!

En enää pelkää, yö on haihtunut
Ei muan enää hullun houreet vaivaa
On murhe mulla työksi vaihtunut
Nään kukat, kummut sekä sinitaivaan
Kuin ennen kuultavina, kirkkaina
Ja veren aallot tyrskyy valtavina
Mä tunnen voimaa vaikka vuoret siirtää
Taas aatos kantaa pilvitöitä piirtää
Ja käsi sydämellä maailmalle
Ma lausun voitetulle voittajalle
Se kuitenkin liikkuu

Kun vieno joutuu keskeen karkean
Niin useasti karkeampi voittaa
Ken kuulee ärjyessä ulapan
Jos lapsi lammen heljän ääntä soittaa
Ja lapsi vaikee, min' en vaiennut
Näin monta sortuvan, en sortunut
Mä opin sotalaulut lainehilta
Ja tarmon julman taivaan jumalilta
Voin käyttää kalpaani kuin kanneltain
Löin monta iskua ja itse sain
Se kuitenkin liikkuu!

Se liikkuu sentään, sydän ylväs tuo
Min luulin murtuneen jo hautaan mustaan
Se päältään rautapantsarinsa luo
Se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan
Taas tohdin toivoa, taas tohdin luottaa
Taas eespäin nähdä, uutta aikaa uottaa
Nään tuhat silmissäni tulikerää
Maailmat syntyy, sydänhaaveet herää
Ja vaikka pettäis kaikkein muiden usko
Maa pimeneisi, haihtuis huomenrusko
Se kuitenkin liikkuu

Te tuokaa tänne Lapin tunturi
Ja sydän tää sen alle haudatkaatte
Se senkin alla vielä liikkuvi
Maanjäristykset tuntea te saatte
Se polkekaa, se pistää kantapäähän
Se jäätäkää, niin kukat kasvaa jäähän
Se pankaa pihteihin, se katkoo pihdit
Se vangitkaa, niin vaikee vankinihdit
Ja voittolauluin kivikaaret kaikaa
Kuin irti, ihannoiden uutta aikaa
Se kuitenkin liikkuu

Ma tiedän, kyllä tulee kuolema
Ja elonlangan armaan poikki leikkaa
Voi olla kylmä, valju huomenna
Se mies, mi tänään vereväisnä veikkaa
Maan alla maata, päällä multaa syli
Mut yli haudan, kuolemankin yli
Käy vapaus, jolle sykki sydänkulta
Se elää, henkii, vaikka painaa multa
Se palaa liekin lailla syksyöissä
Tyrannit pelkää, mutta kansain töissä
Se kuitenkin liikkuu

Und sie bewegt sich doch!

Ich fürchte mich nicht mehr, die Nacht ist gewichen
Mich plagen nicht mehr die Wahnvorstellungen des Wahnsinns
Die Sorge hat sich für mich in Arbeit verwandelt
Ich sehe die Blumen, die Hügel und den blauen Himmel
Wie früher durchscheinend, klar
Und die Wellen des Blutes branden gewaltig
Ich fühle die Kraft, selbst Berge zu versetzen
Wieder trägt der Gedanke, Wolkengebilde zu zeichnen
Und mit der Hand auf dem Herzen zur Welt
Sage ich dem Besiegten, dem Sieger
Und sie bewegt sich doch

Wenn das Zarte mitten ins Grobe gerät
So oft siegt das Gröbere
Wer hört, wenn das hohe Meer brüllt,
Wenn ein Kind den hellen Klang des Teiches spielt?
Und [als] schwieriges Kind, ich verstummte nicht
Ich sah viele stürzen, ich stürzte nicht
Ich lernte die Kriegslieder von den Wellen
Und die grausame Tatkraft von den Göttern des Himmels
Ich kann mein Schwert wie meine Kantele benutzen
Ich schlug viele Hiebe und bekam selbst welche
Und sie bewegt sich doch!

Sie bewegt sich doch, jenes stolze Herz
Von dem ich glaubte, es sei schon zerbrochen ins schwarze Grab
Es legt seinen Eisenpanzer ab
Es weint, lacht, glüht vor Begeisterung
Wieder wage ich zu hoffen, wieder wage ich zu vertrauen
Wieder vorwärts zu sehen, eine neue Zeit zu erwarten
Ich sehe tausend Feuerbälle in meinen Augen
Welten entstehen, Herzenswünsche erwachen
Und selbst wenn der Glaube aller anderen trügen sollte
Die Erde finster würde, das Morgenrot schwände
Und sie bewegt sich doch

Bringt ihr den Fjell Lapplands hierher
Und begrabt dieses Herz darunter
Auch darunter wird es sich noch bewegen
Erdbeben werdet ihr spüren
Tretet darauf, es sticht in die Ferse
Lasst es gefrieren, so wachsen Blumen im Eis
Spannt es in Zangen, es zerbricht die Zangen
Nehmt es gefangen, so wird es den Kerkermeistern schwer
Und mit Siegesliedern hallen die Steingewölbe wider
Wie befreit, die neue Zeit idealisierend
Und sie bewegt sich doch

Ich weiß, der Tod wird gewiss kommen
Und den lieben Lebensfaden durchschneiden
Kalt und fahl kann morgen sein
Der Mann, der heute voller Lebenskraft wettet
Unter der Erde zu liegen, darüber ein Schoß voll Mull
Aber über das Grab, selbst über den Tod hinaus
Geht die Freiheit, für die das Herzgold schlug
Sie lebt, atmet, auch wenn die Erde drückt
Sie brennt wie eine Flamme in Herbstnächten
Tyrannen fürchten sich, doch in den Werken der Völker
Bewegt sie sich doch