Lyrics and translation Vesa-Matti Loiri - Vanhoja Poikia Viiksekkäitä

Vanhoja Poikia Viiksekkäitä

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
Nousee pinnalle pärskähtäen.
Aallon alla se suunnisti soittajan luo,
Sille tuttua tutumpi on sävel tuo.
Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää,
Hyvin hylje sen ymmärtää.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Sinne elämän toveri tahtonut ei.
Yksin Nestori jäi kuten norppa,
Myös sen kumppanin kohtalo vei.
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan,
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
Huuliharppua soittelee Miikkulainen,
Yksi ymmärtää kaipuun sen.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
Istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Lepokivellään iäkäs norppa
Katsoo ystävää ymmärtäen.
Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan
Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan.
Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen
Olla sukunsa viimeinen.

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä,
Maailma houkutti pois morsion.
Vanhoja poikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on.

Les vieux garçons avec des moustaches

Sur l'île de Saimaa, une petite cabane,
Nestori Miikkulainen s'assoit sur les marches.
Il joue de son harmonica, et la phoque
Surgit à la surface en éternuant.
Sous les vagues, elle a nagé vers le musicien,
La mélodie est familière à ses oreilles.
La chanson raconte ce que c'est que d'être seul,
Le phoque le comprend bien.

Nestori n'a jamais dansé à son mariage,
Le monde a attiré sa fiancée loin de lui.
Les vieux garçons avec des moustaches
L'homme et le phoque sont tous les deux.

Sur l'île de Saimaa, une petite cabane,
Son compagnon de vie n'a jamais voulu y aller.
Nestori est resté seul, comme la phoque,
Le destin de son partenaire l'a emporté.
Le grand Saimaa, mais il ne reste que cent phoques,
Bientôt, il n'en restera peut-être plus aucun.
Miikkulainen joue de son harmonica,
Seul, il comprend le désir.

Nestori n'a jamais dansé à son mariage,
Le monde a attiré sa fiancée loin de lui.
Les vieux garçons avec des moustaches
L'homme et le phoque sont tous les deux.

Sur l'île de Saimaa, une petite cabane,
Nestori Miikkulainen s'assoit sur les marches.
Sur son rocher, la vieille phoque
Regarde son ami avec compréhension.
Le grand Saimaa, mais les femmes de ses rives
Ne veulent pas s'installer dans une île aussi venteuse.
Comme le phoque, le destin de Miikkulainen est
D'être le dernier de sa lignée.

Nestori n'a jamais dansé à son mariage,
Le monde a attiré sa fiancée loin de lui.
Les vieux garçons avec des moustaches
L'homme et le phoque sont tous les deux.