Esteitse - Asa traduction en allemand

Esteitse

Yksinää kävelin taskut täyn vihamiehii,
Pienenä saatoin pienimmästäki kilahtaa.
Joidenki sanoja en pysty vieläkää hiffaa,
Mut ei se saa mua enää ketää ihmistä vihaamaan.
Mussutan, spiidaan, lussutan liikaa.
Välil rakennan esteit ja alan kutsumaan riitaa.
Viiksiä pitsaan kasvatan pilvien peitos,
Piritoril kalpeen lukossa ku kipsiveistos.
Suru on suuri, niin suuri et surulle kaivetaan
Upouusi kuuden päivän hevoskuuri.
Juuri ja juuri. Eteiseen nousemas pitsalaatikoista
Kiinan kokoinen tee se itse - itkumuuri.
Menee niille, jotka silmät puolitangos
Kolos pohtivat koko ajan seuraavaa annost.
Kammoja kallos, ketku takakireyttä.
Se on sun oma varjo valittamassa maailmanpimeyttä.

Tääl parhaiten pärjätään tiiviisti yhessä.
Esteitse! Eteenpäin kylki kylessä!
Ilo on jotain jos se on jaettua.
Rakkaus on liimaa. Pitää sillat pydessä!

Erämaa pitää erimielisiä erillä
Vaikka osallistumisen ilo odottaa kaikkia perillä.
Miten sitä vois murehtia omasta sielusta,
Jos ystävät on vieressä rypemässä liejussa?
Paskaa puhumalla hautoja kaivaa.
Vastustamalla rakentaa ajatuksille aitaa.
Seuraavaks kaivetaan oman onnen ojat.
Ajat on kovat jos siellä kusi nousemassa nuppii.
Omasta saaresta patoomassa roolimallin,
Kun mieli täynnä itseään on mielen ympärillä vallit.
Jos sosiaalisesti yhden puheenvuoron sallit
Niin voimme pamauttaa pois päälaeltamme knallit.
Hullut hyppää sisään minäminä-vyyhteen,
Sukeltaa syvälle syvänteisiin psyykkeen.
Heitän pyyhkeen. Jokaisen paikka maailmassa
On yhtä suuri kuin on usko ystävyyteen.

Innosta ilakoivan juhlakansan keskellä
Jokainen voi olla vain itselleen esteenä.
Ei tääl esseetä ilman toverin sitaattia,
Eikä messevää ellei kukaa heitä meille pinaattia.
Ei stesseihin stygee synny ilman rytmiä
Ja yksin resseissä aletaan vain seinille hyppiä.
Nyt annetaan murheidemme tukehtua,
Itkumuurin krumeluurin murusiksi musertua.
Sinä voit olla oman Nietzschesi herra.
Ajella viikset pois viel viimesen kerran.
Olla osallistumaan kannustava avustaja
Tai se pelin paha personaali loppuvastustaja.
Nyt sivustakatsojat viinikupeissa kylpien
Juhlivat yhdessä, murheita hylkien.
Musaa pikseihin, rinnastani heläjää.
Unohdan itseni ja omistaudun elämään.
Mitä sitä mittelisi? Tiputa tittelisi.
Kaikkoaa kauas sinunkin sydämestä paatos.
Pitää kuitenki opetella kunnioittamaan
Muidenki mielipiteitä vuosien saatos.

Tääl parhaiten pärjätään tiiviisti yhessä.
Esteitse! Eteenpäin kylki kylessä!
Ilo on jotain jos se on jaettua.
Rakkaus on liimaa. Pitää sillat pydessä!

Oon roihuuva vuori vaik mä oon yksinään.
Oon palava kaupunki vaik mä oon yksinään.
Oon tuli ja savu vaik mä oon yksinään.
Pieni suomi, kaik tää yksinään.

Hindernisse

Ich ging allein, die Taschen voller Feinde,
Als Kind konnte ich wegen der kleinsten Sache ausrasten.
Manche Worte kann ich immer noch nicht verstehen,
Aber das bringt mich nicht mehr dazu, jemanden zu hassen.
Ich murre, ich bin auf Speed, ich schlurfe zu viel.
Manchmal baue ich Hindernisse und fange an zu streiten.
Ich lasse mir einen Schnurrbart zur Pizza wachsen, unter den Wolken,
Auf dem Schwarzmarkt blass und verschlossen wie eine Gipsstatue.
Die Trauer ist groß, so groß, dass wir für die Trauer
Eine brandneue sechstägige Pferdetherapie ausgraben.
Gerade so. Im Flur stapeln sich Pizzakartons
Zu einer DIY-Klagemauer von der Größe Chinas.
Das geht an alle, die mit halb gesenkten Augen
In ihrem Loch über die nächste Dosis nachdenken.
Phobien im Schädel, Verspannungen im Nacken.
Es ist dein eigener Schatten, der sich über die Dunkelheit der Welt beschwert.

Hier kommt man am besten dicht zusammen voran.
Hindernisse! Vorwärts, Seite an Seite!
Freude ist etwas, wenn man sie teilt.
Liebe ist der Klebstoff. Sie hält die Brücken zusammen!

Die Wildnis hält Andersdenkende getrennt,
Obwohl die Freude am Mitmachen alle am Ziel erwartet.
Wie könnte man sich um seine eigene Seele sorgen,
Wenn Freunde neben einem im Schlamm waten?
Durch schlechtes Reden gräbt man Gräber.
Durch Widerstand baut man Zäune für Gedanken.
Als Nächstes graben wir die Gräben unseres eigenen Glücks.
Die Zeiten sind hart, wenn dort die Wut hochkommt.
Von der eigenen Insel aus ein Rollenmodell verdammend,
Wenn der Geist voller Selbst ist, sind Wälle um den Geist.
Wenn du sozial eine Wortmeldung erlaubst,
Dann können wir die Knallhüte von unseren Köpfen sprengen.
Die Verrückten springen in das Ich-Ich-Knäuel,
Tauchen tief in die Tiefen der Psyche.
Ich werfe das Handtuch. Der Platz eines jeden in der Welt
Ist so groß wie der Glaube an die Freundschaft.

Inmitten der feiernden Menge, die vor Begeisterung jubelt,
Kann jeder nur sich selbst im Weg stehen.
Kein Essay hier ohne das Zitat eines Kameraden,
Und nichts Üppiges, wenn uns niemand Spinat zuwirft.
Keine Strophen entstehen ohne Rhythmus,
Und allein in der Tristesse fängt man nur an, gegen die Wände zu springen.
Jetzt lassen wir unsere Sorgen ersticken,
Die Schnörkel der Klagemauer zu Staub zerfallen.
Du kannst der Herr deines eigenen Nietzsche sein.
Den Schnurrbart ein letztes Mal abrasieren.
Ein Helfer sein, der zur Teilnahme ermutigt,
Oder der böse Endgegner des Spiels.
Jetzt feiern die Zuschauer, in Weingläsern badend,
Gemeinsam und lassen die Sorgen hinter sich.
Musik in die Pixel, es erklingt aus meiner Brust.
Ich vergesse mich selbst und widme mich dem Leben, mein Lieber.
Was soll das Gerede? Leg deinen Titel ab.
Auch aus deinem Herzen wird das Pathos schwinden, meine Süße.
Man muss jedoch lernen, zu respektieren
Auch die Meinungen anderer im Laufe der Jahre.

Hier kommt man am besten dicht zusammen voran.
Hindernisse! Vorwärts, Seite an Seite!
Freude ist etwas, wenn man sie teilt.
Liebe ist der Klebstoff. Sie hält die Brücken zusammen!

Ich bin ein lodernder Berg, auch wenn ich allein bin.
Ich bin eine brennende Stadt, auch wenn ich allein bin.
Ich bin Feuer und Rauch, auch wenn ich allein bin.
Kleines Finnland, all das allein.