Haurasta - Cheek feat. Tasis traduction en allemand

Haurasta

Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä ettei mikään tunnu miltään.
Kunnes surku ja parku, saa karjutki avaa silmät,
Ja odotan, odotan, peloissani odotan miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan.

Tie oli päättyä ennen kun kerkes alkaakkaan
Mut keskoskaappissa ne sai mut ja Jeren jatkamaan
Lastenkliniikalta ponnistaminen on raskaampaa
Mut oppiipahan arvostamaan matkaansa
Kun kaks siskoo poistuu jo ennen mun syntymää
Toinen syntyy toinen kuolee, se on ympyrää
Ja tää on vaa väliaikanen bakanssi
Eläkkeen kohdal toivois että sen saispa takaisin
Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan
Jättää meidät tänne muistelemaan menneit aikoja
Se on perseestä, mut se on elämää
Elämä välil on, ja siks sitä pelätään
No mikä muu kuin kuolema tääl varmaa oisikaan
Paineen alla jengit sekoo tappaa toisiaan
Täs maailman ajassa iisii jää funtsimaan
Uskaltaako koulus enää silmiään ummistaa?

Viimein sain silmät aukasta, se mitä meil onkaan on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, kaikin voimin pidän siitä kii
Se erottaa mut laumasta, varjelen sitä mikä on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii

Jos voin tehdä sen tänään, miksi tehdä se huomenna
Walk don't talk, siinä sulle selvää suomea
En pelkää helvettiä, en pelkää kuolemaa
Mut pelkään reppu tyhjänä mennä tuonelaan
Tää jääräpää kun ei liiku minne määrätään
Niinku Genssit sanoo matka on määränpää
Kehdosta hautaan kierrän kerään elämyksiä
Se joka vapaana elää herää yksinään
Jokainen täälä itse valitsee tiensä
Syytä toisten ei tarvitse tietää
Sun ei tarvii kysyville vastata
Tärkeintä on että pysyy itse kartalla
Ja vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan
Jos nyt koitettais pysyä tääl elossa vaan
Ja nauttii täysillä niin kauan ku saadaan
Mä meinaan ainakin kunnes ne hautaa mut maahan

Viimein sain silmät aukasta, se mitä meil onkaan on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, kaikin voimin pidän siitä kii
Se erottaa mut laumasta, varjelen sitä mikä on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii

Niin, mä toivon vaan, et vielä ei tuu loppumaan
Tää mitä meille on annettukkaan, niin haurasta
Niin kaunista, niin korvaamatonta

Viimein sain silmät aukasta, se mitä meil onkaan on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, kaikin voimin pidän siitä kii
Se erottaa mut laumasta, varjelen sitä mikä on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii

Loppuun asti pidän siitä kii

Gebrechlich

Manchmal fühlt es sich an, als ob nichts von all dem etwas bedeutet.
Bis Jammer und Klagen selbst die Augen der Wilden öffnen,
Und ich warte, warte, voller Angst, wie ich mich zusammenreiße, wenn ich dich ganz verliere.

Der Weg sollte enden, bevor er begann,
Aber im Brutkasten zwangen sie mich und Jere weiterzumachen.
Vom Kinderkrankenhaus aus ist der Aufstieg härter,
Aber man lernt, seinen Weg zu schätzen.
Wenn zwei Schwestern gehen, noch vor meiner Geburt,
Eine geboren, eine gestorben, das ist der Kreislauf.
Und das ist nur eine vorübergehende Pause,
Im Alter wünschte man sich, sie zurückzuholen.
Doch andere nehmen Abschied vor ihrer Zeit,
Lassen uns hier zurück, um vergangene Zeiten zu betrauern.
Es ist scheiße, aber das ist das Leben,
Das Leben ist manchmal, und deshalb fürchten wir es.
Was sonst als der Tod wäre hier schon sicher?
Unter Druck drehen Leute durch und töten einander.
In dieser Weltzeit bleibt leicht zu grübeln,
Traut man sich in der Schule noch, die Augen zu schließen?

Endlich öffne ich die Augen, was wir haben, ist gebrechlich.
Ich will es nicht loslassen, mit aller Kraft halte ich daran fest.
Es unterscheidet mich von der Masse, ich beschütze, was gebrechlich ist.
Ich will es nicht loslassen, bis zum Ende halte ich daran fest.

Wenn ich es heute tun kann, warum bis morgen warten?
Walk don't talk, hier ist klares Finnisch für dich.
Ich fürchte weder die Hölle noch den Tod,
Aber ich fürchte, mit leerem Rucksack nach Tuonela zu gehen.
Dieser Dickkopf bewegt sich nicht, wohin er soll,
Wie Genssit sagt, die Reise ist das Ziel.
Von der Wiege bis zum Grab sammle ich Erfahrungen,
Wer frei lebt, erwacht allein.
Jeder wählt hier seinen eigenen Weg,
Man muss die Gründe der anderen nicht kennen.
Du musst den Fragenden nicht antworten,
Das Wichtigste ist, selbst auf der Karte zu bleiben.
Und obwohl es schwer ist, hilft es nicht, in Angst zu leben,
Wenn wir jetzt versuchen, einfach hier am Leben zu bleiben.
Und genießen, so viel wir können, solange es geht,
Ich zumindest, bis sie mich unter die Erde legen.

Endlich öffne ich die Augen, was wir haben, ist gebrechlich.
Ich will es nicht loslassen, mit aller Kraft halte ich daran fest.
Es unterscheidet mich von der Masse, ich beschütze, was gebrechlich ist.
Ich will es nicht loslassen, bis zum Ende halte ich daran fest.

Ja, ich hoffe nur, dass es noch nicht zu Ende geht,
Das, was uns gegeben wurde, so gebrechlich.
So schön, so unersetzlich.

Endlich öffne ich die Augen, was wir haben, ist gebrechlich.
Ich will es nicht loslassen, mit aller Kraft halte ich daran fest.
Es unterscheidet mich von der Masse, ich beschütze, was gebrechlich ist.
Ich will es nicht loslassen, bis zum Ende halte ich daran fest.

Bis zum Ende halte ich daran fest.