Lihan Syvyyksiin - CMX traduction en allemand

Lihan Syvyyksiin

Pelko tanssii hymyn laidalla, iho luiden kaunistuksena
Valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi
Valo pyhin sotajoukoin hiipii ihmeen ääriviivaa
Avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi
Toinen tahtoo jatkuvuutta, toinen hetken kestävän
Toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu
Toinen kasvaa hellyydestä, toinen käärmevyyhden alla;
Hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa

Tässä kuoro laulaa ajasta
Kun pyhää maata vallattiin
Tässä kuoro laulaa:

Ei se ennen ollut näin
Oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina syvyyksiin lihamme syiden

Hiki hioo kasvoluita, hampaat välkkyy, huuto raikaa
Vettyneillä ohimoilla kaaret sädekehien
Minä tunnen pienuuteni kannustavan julmuuteen
Kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tässä kuoro laulaa ajasta
Kun pyhää maata hävittiin
Tässä kuoro laulaa ajasta:

Pian loppu julma, kuten täällä sopii odottaa
Nousee, voittaa jumaluuden jota kokeiltiin
Joka tahtoo rakkautta mieli täynnä pelkkää vihaa
Herää ludelavitsalta, nyrkki kauhoo kylmää lihaa

Ei se ennen ollut näin
Oltiin vain ihmisiä
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina jokapäivän ankeuteen
Elävältä haudattuina syvyyksiin lihamme syiden!

In die Tiefen des Fleisches

Die Angst tanzt am Rande des Lächelns, die Haut als Schmuck der Knochen
In deiner weißen Oberfläche wallen die Adern, blitzen auf
Licht mit heiligsten Heerscharen schleicht entlang der Kontur des Wunders
Unter der Membran des Alls summt die Kirchenglocke
Der eine will Kontinuität, der andere einen Augenblick, der währt
Der eine zieht die Kleider aus und der andere entkleidet sich
Der eine wächst aus Zärtlichkeit, der andere unter einem Schlangengewirr;
Glut schwelt im Gewölbe beider Schambeine

Hier singt der Chor von der Zeit
Als das heilige Land erobert wurde
Hier singt der Chor:

So war es früher nicht
Wir waren nur Menschen
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in die Tiefen der Gründe unseres Fleisches

Schweiß schleift die Gesichtsknochen, Zähne blitzen, ein Schrei hallt wider
Auf den durchnässten Schläfen die Bögen der Heiligenscheine
Ich fühle meine Kleinheit zur Grausamkeit anspornen
Getragen von der Last grenzenloser Gnadenlosigkeit

Hier singt der Chor von der Zeit
Als das heilige Land verwüstet wurde
Hier singt der Chor von der Zeit:

Bald ein grausames Ende, wie es hier zu erwarten ist
Erhebt sich, besiegt die Gottheit, die versucht wurde
Der Liebe will, der Sinn voll bloßen Hasses
Erwacht auf dem Seziertisch, die Faust schaufelt kaltes Fleisch

So war es früher nicht
Wir waren nur Menschen
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in der alltäglichen Trostlosigkeit
Lebendig begraben in die Tiefen der Gründe unseres Fleisches!