Paroles et traduction Dingo - Kerjäläisten valtakunta

Kerjäläisten valtakunta

Heitin veteen pienen kiven, ja se särki kuvani.
Oli vastarannalla lapsi, joka minua seurasi.
Hänen polvihousunsa taskuun eivät kivet mahtuneet,
Ja pienet polvensa olivat verille kaatuneet.

Tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnanpalanen.
Hän halusi lähettää sen yli veden mutkaisen.
Tuo viesti, joka lähti, ei saapunut milloinkaan.
Ja tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaan.

Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet,
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneet.
Kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain.
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy, sen pidän omanain.

Tuli taivaanrannan takaa tulivaunuilla muukalainen.
Se laskeutui vastarannalle vieden pojan resuisen.
Ja poika vaunuun nousi, käsiään heiluttaen.
Näin poistui tulivaunut meidät erottaen.

Mä tulen tähän rantaan yhä uudestaan
Ja heitän veteen kiven, joka kuvani musertaa.
Mä istun iltaan asti vain häntä oottaen.
Tuo rääsyläinen tietää jotain, mitä tiedä en.

Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneet,
Eikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneet.
Kerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vain.
Se mikä hukkuu ja mikä säilyy, sen pidän omanain.

Beggars' Kingdom

I threw a small stone into the water, and it broke my reflection.
There was a child on the opposite bank, watching me.
Stones did not fit into the pocket of his breeches,
And his little knees were bleeding.

That boy beckoned me with a piece of bark in his hand.
He wanted to send it across the winding water.
That message, which was sent, never arrived.
And that great water drowned our cries with its roar.

Gentlemen did not come to the Beggars' Kingdom,
And cries for help were not heard over the great water.
The Beggars' Kingdom can only be reached by a bark boat.
What drowns and what survives, I keep for my own.

A stranger came from beyond the horizon in a chariot of fire.
He descended on the opposite bank and took the ragged boy.
And the boy got into the chariot, waving his arms.
So the chariots of fire departed, separating us.

I come to this shore again and again
And throw a stone into the water, which shatters my image.
I sit here until evening, waiting for him.
That ragamuffin knows something that I don't.

Gentlemen did not come to the Beggars' Kingdom,
And cries for help were not heard over the great water.
The Beggars' Kingdom can only be reached by a bark boat.
What drowns and what survives, I keep for my own.