Totisen pojan jenkka - Georg Malmsten traduction en allemand

Totisen pojan jenkka

Te luulette varmaan,
Että tota noin,
Mä en pystyisi
Lauluja luomaan.
Mut' uskokaa te poijaat,
Että tota noin,
Pystyn ainakin yhden
Esiin tuomaan.
Heikko on lauluni,
Mutta tota noin,
Enhän sillä mä
Tohtoriks' väitä,
Vaan mä ajettelen näin,
Itsekseni nimittäin,
Että mahtuuhan
Maailmahan näitä.

Jo mammani muinoin sanoi,
Tota noin,
Kun sä poikani
Jätät kotirannat,
Niin pidä sinä varasi
Kelle tota noin,
Sinä lempes ja
Sydämmesi annat
Kas maailma on kavala,
Ei tiedä tota noin,
Vaikka rakkahin ystävä pettäis,
Mut mä ajattelin näin,
Itsekseni nimittäin,
Ettei mua kukaan
Mua huulesta vettäis

Mut annapas olla kun sitten,
Tota noin,
Tuli vastaani neito niin nätti,
Niin silloinpa häipyivät heti.
Tota noin,
Kaikki neuvot mi
Mamma mulle jätti
Mä katselin häntä ja vuoroin,
Tota noin,
Sitä taivahan kirkasta kuuta,
Ja mä ajattelin näin
Itsekseni nimittäin
Ett siin' on tyttöni
Mun ilman muuta

Ja pankista sitten
Mä heti, tota noin,
Minun pikkuiset
Säästöni nostin,
Ja niilläpä tietysti hälle,
Tota noin,
Ihan kultaisen sormuksen ostin
Mä nailonnit hankin
Ja muuta, tota noin,
Enkä pienistä pannut
Mä hanttiiin
Vaan mä ajattelin näin,
Itsekseni nimittäin,
Voinhan viedä
Mun kelloni panttiin

Mut pennit kun
Loppuivat tyystin, tota noin,
Silloin häipyi mun onneni tähti,
Hän lappusen kirjoitti, jossa,
Tota noin,
Luki: nyt tämä tyttönen lähti
Mutta hetkistä menneistä sulle,
Tota noin,
Tahdon niiata sirosti ja kiittää,
Mut mä ajattelen näin,
Itsekseni nimittäin,
Kyllä naisessa julmuutta riittää

Hän pyysi vielä
Käymään luonaan, tota noin,
Jonkun ponssarin kartanolla,
Mut minä poika tuumin,
Jotta tota noin,
Annas arpisten haavojen olla

Minä lauluni laulan,
Enkä, tota noin,
Sillä tohtorin hattua voita,
Mutta ajattelen näin,
Itsekseni nimittäin,
Että mahtuuhan
Mailmaan noita

Der Jänka eines ehrlichen Jungen

Ihr glaubt wohl,
dass ich, na ja,
nicht in der Lage wäre,
Lieder zu schreiben.
Aber glaubt mir, Jungs,
dass ich, na ja,
zumindest eines
hervorbringen kann.
Mein Lied ist schwach,
aber, na ja,
damit will ich ja nicht
Doktor werden,
sondern ich denke so,
für mich allein,
dass davon
genug in die Welt passen.

Schon meine Mama sagte einst,
na ja,
wenn du, mein Sohn,
die heimatlichen Ufer verlässt,
dann pass auf,
wem du, na ja,
deine Liebe und
dein Herz schenkst.
Denn die Welt ist tückisch,
man weiß nie, na ja,
ob nicht der liebste Freund betrügt,
aber ich dachte so,
für mich allein,
dass mich niemand
übers Ohr hauen wird.

Aber warte mal, als dann,
na ja,
mir ein so hübsches Mädchen begegnete,
da verschwanden sofort,
na ja,
all die Ratschläge, die
Mama mir mitgab.
Ich sah sie an und abwechselnd,
na ja,
den klaren Mond am Himmel,
und ich dachte so,
für mich allein,
dass sie mein Mädchen ist,
ohne Zweifel.

Und von der Bank dann,
habe ich sofort, na ja,
meine kleinen
Ersparnisse abgehoben,
und damit habe ich ihr natürlich,
na ja,
einen goldenen Ring gekauft.
Ich besorgte Nylons
und anderes, na ja,
und ich habe nicht
gegeizt,
sondern ich dachte so,
für mich allein,
ich kann ja meine
Uhr verpfänden.

Aber als das Geld
ganz ausging, na ja,
da verschwand mein Glücksstern,
sie schrieb einen Zettel, auf dem,
na ja,
stand: Jetzt ist dieses Mädchen weg.
Aber für die vergangenen Momente
dir, na ja,
möchte ich mich artig verbeugen und danken,
aber ich denke so,
für mich allein,
dass es in einer Frau genug Grausamkeit gibt.

Sie bat mich noch,
sie zu besuchen, na ja,
auf dem Gut eines Bonzen,
aber ich, Junge, dachte,
na ja,
lass die vernarbten Wunden in Ruhe.

Ich singe mein Lied,
und, na ja,
damit gewinne ich keinen Doktorhut,
aber ich denke so,
für mich allein,
dass davon
genug in die Welt passen.