Liisa Pien - Hector traduction en allemand

Liisa Pien

Jo lapses nukkuu, tahdot uniinsa sukeltaa
Ja kaataa kaikki ovet pois.
Sun toivees hukkuu, vaikka koitat todistaa,
Et kaikki kohdallansa ois.

Ja lapses herää ja huutaa,
Niille selittää voi et mitä kaikki tää on.
Nää tummanpuhuvat portit yöstä aamuun,
Ja niistä vain mentävä on...

Ja miehes nukkuu, varmistat ett se hengittää.
Sä kosket hiljaa suuta sen...
Niin kaikki nukkuu, viini päätäs lämmittää
Kun korkkaat pullon viimeisen.

Sä olit päivällä Lions-clubin myyjäisten kruunu,
Mutta kuinka on nyt.
Et tunne kuuluvas sinne,
Muistit kai minne oot sydämes jättänyt.

Nyt olet ruskee kiintee leidi,
Odd Fellow miehes nukke siis.
Vaan Lady-like sä tuskin oot,
Kun öisin sammut kyyneliis!

Liisa pien...
Äiti, mä pelkään niin
Kun minut tänne jätettiin.
Moka kännyyn tungettiin
Ja hiekkaa silmiin heitettiin!

No mitä tapahtuu mulle nyt?!
Mut kuka tähän on teljennyt?!
Mä hiekkalaatikon yli nään
Ja tahdon kiivetä elämään!

Liisa pien...

Ja niinkuin näät, käy tuska joskus jokaiseen
(Ei, ei, ei!)
Ja talvi saapuu varkain niin
(Ei, ei, ei!)
Niin ilta sinuun iski, vain hän ja baaritiski
Sä niihin tarrauduit ja jäit, kiinni jäit!

Liisa pien...

Ja aika sauvoo eteenpäin,
Se huules kaaren kivettää.
Ja rintas painuu sisäänpäin,
Sen tuuli öinen lävistää!

Sun unelmas, no niin, sä tiedät itsekin,
Sä niiden kautta elit niin.
Ne täyttyessään muutti sinusta loputkin
I-piste uuteen porvariin.

Nyt sull on leijonaviirit, kasvisdieetti rankka,
Jutut societeen.
Jäi mulle toveripiirit, usko huomiseen vankka,
Sille työtäni teen.

Nyt olet ruskee kiintee leidi,
Odd Fellow miehes nukke siis.
Vaan Lady-like sä tuskin oot,
Kun öisin sammut kyyneliis!

Liisa pien...

Kleine Liisa

Dein Kind schläft schon, du willst in seine Träume tauchen
Und alle Türen einreißen.
Deine Wünsche ertrinken, obwohl du zu beweisen versuchst,
Dass alles an seinem Platz wäre.

Und dein Kind wacht auf und schreit,
Man könnte ihnen erklären, was das alles hier ist.
Diese dunklen Tore von der Nacht zum Morgen,
Und durch sie muss man einfach gehen...

Und dein Mann schläft, du vergewisserst dich, dass er atmet.
Du berührst leise seinen Mund...
So schlafen alle, der Wein wärmt deinen Kopf
Wenn du die letzte Flasche entkorkst.

Tagsüber warst du die Krone des Lions-Club-Basars,
Aber wie ist es jetzt.
Du fühlst dich dort nicht zugehörig,
Du erinnerst dich wohl, wo du dein Herz gelassen hast.

Jetzt bist du eine braungebrannte, straffe Lady,
Die Puppe deines Odd-Fellow-Mannes also.
Aber Lady-like bist du wohl kaum,
Wenn du nachts in Tränen erstickst!

Kleine Liisa...
Mutter, ich habe solche Angst
Als man mich hier zurückließ.
Ein Klumpen wurde mir in den Mund gestopft
Und Sand wurde mir in die Augen geworfen!

Nun, was passiert jetzt mit mir?!
Aber wer hat mich hier eingesperrt?!
Ich sehe über den Sandkasten hinaus
Und ich will ins Leben klettern!

Kleine Liisa...

Und wie du siehst, trifft der Schmerz manchmal jeden
(Nein, nein, nein!)
Und der Winter kommt so verstohlen
(Nein, nein, nein!)
So traf dich der Abend, nur er und der Bartresen
Du klammertest dich an sie und bliebst, bliebst hängen!

Kleine Liisa...

Und die Zeit rudert vorwärts,
Sie versteinert den Bogen deiner Lippen.
Und deine Brust sinkt nach innen,
Der nächtliche Wind durchbohrt sie!

Deine Träume, nun ja, du weißt es selbst,
Durch sie lebtest du so sehr.
Als sie sich erfüllten, verwandelten sie auch den Rest von dir
Zum i-Punkt auf dem neuen Bourgeois.

Jetzt hast du Lions-Wimpel, eine strenge vegetarische Diät,
Geschichten der Society.
Mir blieben die Kameradenkreise, der feste Glaube an morgen,
Dafür arbeite ich.

Jetzt bist du eine braungebrannte, straffe Lady,
Die Puppe deines Odd-Fellow-Mannes also.
Aber Lady-like bist du wohl kaum,
Wenn du nachts in Tränen erstickst!

Kleine Liisa...