Paroles et traduction Hector - Neitoperho

Neitoperho

Raapaisin kynttilään valon,
Vihreän, paljastavan...
Hyönteiset täyttivät talon,
Näin aamun jo valkenevan...

Tuon valvotun yön aina muistan,
Kun tuulee ja sua ikävöin.
Sinun naurusi, laulusi muistan;
Ne mielessäin käy päivin, öin,
Kun tuulee, ja sua ikävöin.

Kuu ikkunan ohitse kulkee,
Se varjot saa taas kasvamaan...
Yö syliinsä ihmisen sulkee,
Joka jäänyt on odottamaan...

Olen sulkenut muistojen verhon,
Ja aukaissut taas uudestaan...
Sinut vangitsin kuin neitoperhon,
Oksa raapaisee taas ikkunaan,
Ajan suuntaa en saa muuttumaan.

Mä aukaisen kirjan ja suljen;
Nuo tiedot on vanhentuneet.
Mä varjoni vierellä kuljen,
On taulutkin haalistuneet...

Yli aikojen, merten mä kuulen
Sinun äänesi päivin ja öin...
Sinun laulusi, naurusi kuulen,
Kun tuulee, ja sua ikävöin...
Kun tuulee, ja sua ikävöin...

Moth

I scraped a light into the candle,
Green, revealing...
Insects filled the house,
I saw the morning already dawning...

I always remember that sleepless night,
When the wind blows and I miss you.
I remember your laughter, your song;
They come to my mind day and night,
When the wind blows, and I miss you.

The moon passes by the window,
It makes the shadows grow again...
Night embraces the person,
Who has been left waiting...

I have closed the curtain of memories,
And opened it again...
I captured you like a moth,
A branch scratches the window again,
I cannot change the direction of time.

I open the book and close it;
That information is out of date.
I walk next to my shadow,
Even the paintings have faded...

Over times, seas I hear
Your voice day and night...
I hear your song, your laughter,
When the wind blows, and I miss you...
When the wind blows, and I miss you...