Paroles et traduction Hector - Nostalgia osa 1

Nostalgia osa 1

Mä ajassa oudosti liidän,
Tää untako on vaiko ei?
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
Ja varjoni tunne mua ei.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
Ja äitini lempeä niin;
Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;
Ne hetkessä pois pyyhittiin...

Mä sammaliin sirkuksen laitan
Ja kaarnasta teen mitä vaan.
Mä pahvista leijani taitan;
Sen pilviin mä nousemaan saan...

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:
Joku maahan sen kaatanut on!
Nyt ennalta aavistaa voin joka sään,
Talvet syksyiksi muuttuneet on.

Tää kaipuuni menneeseen aikaan
Mua piiskaa ja kasvoille lyö.
En uskoa tahtoisi taikaan,
Josta muistuttaa vain joku yö...

Unet kummalliset minut menneisiin vie,
Monet kasvoni peilistä nään;
Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,
Jota pysty en ymmärtämään...

Voin puristaa sormeni nyrkkiin,
Myös lyödä ja murskata voin!
Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin,
Yhä harvemmin hymyillä voin.

Oi, missä on polkuni, missä on tie,
Jonka reunalta mustikat hain?
Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie -
Maxi-Market on naapurinain.

Mutta tiedän mä sen,
Että ei ihminen,
Yksin muuttaa voi kuin itseään.
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
Joka eilistä jää etsimään...

Nostalgia Part 1

I strangely glide through time,
Is this a dream or not?
I race from place to place
And my shadow doesn't know me.

There were the scents of pine trees and a Midsummer night
And my mother's love so gentle;
There was the salty air and the belt of stars;
They were erased in an instant...

I make a circus in the moss
And I make anything I want out of birch bark.
I fold a kite out of cardboard;
I make it soar into the clouds...

Now I make a snow castle and in the morning I see:
Someone has knocked it down!
Now I can foresee every weather in advance,
Winters have changed into autumns.

This longing of mine for the past
Whips me and strikes my face.
I don't want to believe in magic,
Which is only reminded of by some night...

Strange dreams take me to the past,
I see many of my faces in the mirror;
Somewhere far away, there is that golden road,
Which I can't understand...

I can clench my fingers into a fist,
I can also hit and crush!
Now I stumble upon steep rules,
Less and less often I can smile.

Oh, where is my path, where is the road,
From the edge of which I picked blueberries?
Now I no longer take a pie to my neighbor -
Maxi-Market is my neighbor.

But I know,
That not a human being,
Can change alone just like himself.
Through hells I know he walks,
Who goes looking for yesterday...