Paroles et traduction Joel Hallikainen - Hopeaa hiuksille

Hopeaa hiuksille

Mua kaikissa maailman käänteissä käytettiin
Mulle seitsemän ihmettä syötiksi näytettiin
Minä kaikkia maailman mausteita maistelin
Minä joukoissa seisoin ja joukoissa taistelin

Olin nuori ja naivi ja vahva kuin voimamies
Minä nautin kun kaikki mut tunsi ja kaikki ties
Sinä komppasit vierellä tahtia polviis löit
Minä elin kuin päätön sä mukanain elämäin

Voi olla et ehtoo voitti
Tai hetkeks mä hyydyin vain
Voi olla että vanhuus koitti
Silti seison jaloillain
Voi olla etten aikaa kestä,
Jos aika ajoi ohitsein
Vaan ei se elämästäin estä
Jos hopeaa sain hiuksillein

Kylmissä paikoissa kylminä aikoina kuljettiin
Ulkopuolelle maailma murheineen suljettiin
Oli kaikkea kyllin vaan riittänyt sekään ei
Meitä nuoruus ja hulluus kuin riivattu voima vei

Yksi aamu sai viimein mun järkeni palaamaan
Kun en pystynyt kurjuuttain toisiltain salaamaan
Siihen loppui se leikki näin kaukana toisen tien
Sinä jatkoit nyt kummulles kukkia kimpun vien

Voi olla et ehtoo voitti
Tai hetkeks mä hyydyin vain
Voi olla että vanhuus koitti
Silti seison jaloillain
Voi olla etten aikaa kestä,
Jos aika ajoi ohitsein
Vaan ei se elämästäin estä
Jos hopeaa sain hiuksillein

Voi olla et ehtoo voitti
Tai hetkeks mä hyydyin vain
Voi olla että vanhuus koitti
Silti seison jaloillain
Voi olla etten aikaa kestä,
Jos aika ajoi ohitsein
Vaan ei se elämästäin estä
Jos hopeaa sain hiuksillein

A touch of Grey

I've been used in all the world's events
Seven Wonders of the world fed me
All the world's spices I have tasted
In crowds I stood and in crowds I fought

I was young and naive and strong like a mighty power
I enjoyed it when everyone knew me and everything knew
You stumbled next to me, thumping your knees
I lived like reckless, you with my life

Maybe it was evening winning
Or for a moment I just froze
Or maybe old age had come
Still I stand on my own two feet
Maybe I can't stand the time
If time has passed me by
But that doesn't stop me from living
If I got a touch of grey in my hair

In cold places, in cold times, we walked
Outside the world, we closed ourselves off with our sorrows
There was enough of everything, but it wasn't enough either
Youth and madness carried us like a possessed power

One morning my mind finally returned
When I couldn't hide my misery from others
That's where the game ended, this far on another road
You continued, now taking a bouquet of flowers to the strange

Maybe it was evening winning
Or for a moment I just froze
Or maybe old age had come
Still I stand on my own two feet
Maybe I can't stand the time
If time has passed me by
But that doesn't stop me from living
If I got a touch of grey in my hair

Maybe it was evening winning
Or for a moment I just froze
Or maybe old age had come
Still I stand on my own two feet
Maybe I can't stand the time
If time has passed me by
But that doesn't stop me from living
If I got a touch of grey in my hair