Aaveet - Joniveli traduction en allemand

Aaveet

Ei kuolleena kuopattu mut silti kylmä vivahde
Muistojen välähdykset vetää kananlihalle
Mä seison pihamaalla lumiukon seurana
Mut valua ja muita viemärin reunalta

Yritän parhaani pitää hengen mielessä
Tunteeni uudistaa pitämällä kielestä
Jumitan sävyjä aina vaan uudelleen
Pienet asiat löytyy uudestaan kuunnellen
Muotoa muunnellen, ajan hampaan uhrina
Huijaa mut seuraansa katumuksen ruhtinas
Ja kuiskaa korvaan "mitä sinä muuttaisit?"
Vastaan "aika ei väistä vaikka kuinka tuuttaisi"
Yritän vaan selvitä perille, raottaa verhon takaa esille.

Maa katoo alta ja jostain mä putosin
Mitä mä just unohdin?
Merkitys ajassa, jotain minkä tuntee
Aaveiden syntykehä, kaikki kulkee

Mihin se meni? mikä se on?

Tää piti muistaa mut mielessä se haalistuu
Muistan selvästi, enää on vaan aavistus

Mihin se meni? mikä se on?

Annan mieleni laukata mut se karkaa käsistä
Sormieni välistä ja nyt on myöhästä
Koitan hätistää kuvaa siitä nätistä
Muista et se valehtelee
Varo syömästä syöttiä koukkuineen päivineen
Voit varmaan kuvitella miten häiritsee
Miten hetkes on kaikki
Ja kaikki pystyisin vaihtamaan hetkeen

Oon seurannu aaveitani ja tullu maaliin
Kattoon ku haaveitani murskataan haaviin
Kaltereiden takana joku raapii
Mistä tiedän et missä se vaanii
Voiko kärsiä tarpeeks, että saa pyytämättä anteeks
Järki pyytää, eteenpäin ja unohda
Mut miten tän voi kumota?

Merkitys ajassa, jotain minkä tuntee
Aaveiden syntykehä, kaikki kulkee

Anna mun nukkuu, päästä mut vapaaks

Tahdon unohtaa mut jossain se kolkuttaa
Mieltä horjuttaa, laittaa mut ontumaan

Anna mun nukkuu, jätä mut rauhaan

Merkitys ajassa ja sen tuntee
Aaveiden syntykehä, kaikki kulkee

Yrität unohtaa mut se ei vaan haalistu
Se jää elämään, mullon siitä aavistus
En pysty unohtaan, jossain ne kolkuttaa
Mieltä horjuttaa, laittaa ontumaan
Teko, toive, muisto, menetyskin

Sä et oo ikinä yksin

Geister

Nicht tot begraben, doch trotzdem eine kalte Nuance
Erinnerungsblitze verursachen Gänsehaut
Ich stehe im Hof in Gesellschaft eines Schneemanns
Aber Abfluss und andere vom Rand des Kanals

Ich versuche mein Bestes, den Geist im Sinn zu behalten
Meine Gefühle erneuern, indem ich an der Sprache festhalte
Ich bleibe immer wieder an Nuancen hängen
Kleine Dinge finden sich wieder, wenn man zuhört
Die Form verändernd, Opfer des Zahns der Zeit
Der Fürst der Reue lockt mich in seine Gesellschaft
Und flüstert ins Ohr: „Was würdest du ändern?“
Ich antworte: „Die Zeit weicht nicht, egal wie sehr man hupt“
Ich versuche nur, anzukommen, hinter dem Vorhang etwas zu enthüllen.

Der Boden verschwindet unter mir und ich fiel von irgendwoher
Was habe ich gerade vergessen?
Bedeutung in der Zeit, etwas, das man fühlt
Der Entstehungskreis der Geister, alles vergeht

Wohin ist es gegangen? Was ist es?

Daran sollte ich mich erinnern, aber im Geist verblasst es
Ich erinnere mich klar, jetzt ist nur noch eine Ahnung da

Wohin ist es gegangen? Was ist es?

Ich lasse meinen Geist galoppieren, aber er entgleitet mir
Zwischen meinen Fingern hindurch, und jetzt ist es zu spät
Ich versuche, das Bild von jener Hübschen zu verscheuchen
Denk daran, dass es lügt
Hüte dich davor, den Köder samt Haken zu schlucken
Du kannst dir sicher vorstellen, wie es stört
Wie dein Moment alles ist
Und alles könnte ich für einen Moment eintauschen

Ich bin meinen Geistern gefolgt und am Ziel angekommen
Um zuzusehen, wie meine Träume im Kescher zerschmettert werden
Hinter Gittern kratzt jemand
Woher weiß ich, wo es lauert?
Kann man genug leiden, um unaufgefordert Vergebung zu erhalten?
Der Verstand fordert: vorwärts und vergiss
Aber wie kann man das aufheben?

Bedeutung in der Zeit, etwas, das man fühlt
Der Entstehungskreis der Geister, alles vergeht

Lass mich schlafen, lass mich frei

Ich will vergessen, aber irgendwo klopft es
Erschüttert den Geist, lässt mich hinken

Lass mich schlafen, lass mich in Ruhe

Bedeutung in der Zeit, und man fühlt sie
Der Entstehungskreis der Geister, alles vergeht

Du versuchst zu vergessen, aber es verblasst einfach nicht
Es bleibt lebendig, ich habe eine Ahnung davon
Ich kann nicht vergessen, irgendwo klopfen sie
Erschüttert den Geist, lässt mich hinken
Tat, Wunsch, Erinnerung, selbst Verlust

Du bist niemals allein