Napoleonin mopo (Remastered) - Juice Leskinen & Coitus Int traduction en allemand

Napoleonin mopo (Remastered)

Ranskan maalla kaunis päivä vaipuu juuri iltaan.
Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan.
Kirjesanoma tuo, mopo sinun täytyy heti myydä,
Taikka jos et myy, älä mitään multa pyydä.
Kansa tuntee, että sitä viilattu on linssiin,
Kun odotukset turhaan kohdistuvat kruununprinssiin.

Enhän sua vävykseni sanoa mä saata,
Ethän taida poikarukka osata ees maata,
Kun et perillistä sinä aikaan saa,
Ja Josefinekin siitä jo valittaa.
Luulen että mopo sulta kyvyt vie,
Tärinä kait potenssille liikaa lie.

Ranskan maalla koittanut on keskiyö,
Napoleon istuu ja ranskanleipää syö.
Hän hikoilee ja pelkää giljotiiniä
Ja siksi ottaa taas konjamiiniä.
Aamu kun koittaa niin päättää hän,
Mopon myyn ja valtakunnan säilytän.

Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa,
Vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa.
Napo sanoo; kuulus kundi, come'n take it easy.
Tarjoo mopoa, Richelieu tarjoo vain viisi,
Frangia. Ei Napo suostu, sanoo liian vähän,
Riku sanoo, enempää en pane mopoon tähän.

Napo täysin masentuu, hän tyydy ei näes femmaan,
Mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan.
Menee sitten allapäin ja laahustaen baariin,
Missä törmää sattumalta Charles de Gaullen vaariin,
Jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin
Kaupannut on edustaja proletariaatin.

Napo tarjoo mopoansa ja vaari sanoo joo,
Tarjoilijalle hän kuiskaa; Döö Ber noo.
Latoo Napon eteen seteleitä pinkan,
Napo sanoo noitten kantamiseen tarvii rinkan.
Vaari naurahtaa ja sanoo; Ce la vie.
Napo rahoinensa kotiin kiirehtii.

On rahat viimein kotona ja pinossa,
Ja Napoleonilla on monot vinossa.
Nyt anoppi ja Josefine kilvan häntä hoivaa,
Ja hihkuu apuun jumalaa ja isää kaikenvoivaa.
Ja aamulla pitkän unen perästä,
On Napoleonin kunto lähes terästä.

Nyt Josefine on pitkällään kedossa,
Ja Napoleon on elämänsä vedossa,
Ja kolmen viikon päästä, nähdään että Josefine
Kuukautisitta on jäänyt eli on siis tiinee.
Silloin Ranskan kansa huutaa;
Oh la la - Napoleonillamme lepattaa.

Napoleons Moped (Remastered)

In Frankreich senkt sich grad ein schöner Tag zum Abend hin.
Napoleon hat von seiner Schwiegermutter eine Mahnung bekommen.
Die Botschaft lautet: Dein Moped musst du sofort verkaufen,
Oder wenn nicht, dann bitte mich um gar nichts mehr.
Das Volk spürt, dass man es an der Nase herumgeführt hat,
Wenn die Erwartungen sich vergeblich auf den Kronprinzen richten.

Ich kann dich ja kaum meinen Schwiegersohn nennen,
Du armer Junge scheinst ja nicht mal beischlafen zu können,
Da du keinen Erben zustande bringst,
Und Josefine sich darüber auch schon beklagt.
Ich glaub', das Moped nimmt dir deine Fähigkeiten weg,
Das Rütteln ist wohl zu viel für die Potenz.

In Frankreich ist Mitternacht angebrochen,
Napoleon sitzt da und isst Baguette.
Er schwitzt und fürchtet die Guillotine
Und nimmt deshalb wieder einen Cognac.
Als der Morgen dämmert, beschließt er dann:
Das Moped verkauf' ich und das Reich erhalt' ich.

Napo geht am Ufer der Seine entlang spazieren,
Ihm kommt Richelieu entgegen, der scheint Groll zu hegen.
Napo sagt: Berühmter Kerl, come on, take it easy.
Bietet das Moped an, Richelieu bietet nur fünf,
Francs. Napo lehnt ab, sagt, das ist zu wenig,
Riku sagt, mehr steck' ich in dieses Moped nicht hinein.

Napo ist völlig deprimiert, er gibt sich nicht mit 'nem Fünfer zufrieden,
Schiebt das Moped heim und versteckt es im Schuppen.
Geht dann niedergeschlagen und schlurfend in die Bar,
Wo er zufällig auf Charles de Gaulles Opa trifft,
Dem gerade ein nagelneues Glasfaserboot
Verkauft hat ein Vertreter des Proletariats.

Napo bietet sein Moped an und der Opa sagt ja,
Dem Kellner flüstert er zu: Döö Ber noo.
Legt einen Stapel Scheine vor Napo hin,
Napo sagt, um die zu tragen, braucht man einen Rucksack.
Der Opa lacht und sagt: C'est la vie.
Napo eilt mit seinem Geld nach Hause.

Das Geld ist endlich daheim und aufgestapelt,
Und Napoleon hat die Skistiefel schief.
Jetzt wetteifern Schwiegermutter und Josefine darum, ihn zu pflegen,
Und rufen Gott und den allmächtigen Vater um Hilfe an.
Und am Morgen, nach langem Schlaf,
Ist Napoleons Zustand fast wie Stahl.

Jetzt liegt Josefine lang ausgestreckt auf der Wiese,
Und Napoleon ist in der Form seines Lebens,
Und nach drei Wochen sieht man, dass Josefine
Ihre Tage nicht bekommen hat, also schwanger ist.
Dann schreit das französische Volk:
Oh la la – unser Napoleon, der kann ja!