Alan jo unohtaa - Kaija Koo traduction en allemand

Alan jo unohtaa

On siitä vuosia, kohta 10
Kun kevään korvilla
Sinä kuihduit pois
Testamenttiisi jätit lupauksen
Saan sinut unohtaa, mutta en tahtois
Kun sua mä mietin se satuttaa
En paljon uskalla sua muistaa
älä suutu, minä alan jo unohtaa

Mun täytyy tunnustaa
En jaksa muistaa
Ehtiikö ohimoillas olla vähän hopeaa
Sun leipomasi leivän tahdoin pakastaa
Heikkoina hetkinäni, voin sitä maistaa

Kun sua mä mietin se satuttaa
En paljon uskalla sua muistaa
älä suutu, minä alan jo unohtaa
Mihin ikinä teenkin mä matkaa
Joka soluni sinut muistaa
Anna siunauksesi sinut jo unohtaa

En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa
Kun sä tulit ja sä sait mut kukkimaan
Sun syksy saapui vain ennen aikojaan
Voi luoja kuinka sua kaipaan
On ääriviivas jo vähän haalenneet
Kehoista vieraista sut yritin löytyy
Muistikuvani paljon on vaalenneet
Sä silti kuljet kanssani tätä elämää

Kun sua mä mietien se satuttaa
En sinulta saa rauhaa
En uskalla kovin paljon sua muistaa
Mihin ikinä teenkin mä matkaa
Joka soluni sinut muistaa
Anna siunauksesi sinut jo unohtaa
Saanko siunauksesi sinut jo unohtaa

Ich fange schon an zu vergessen

Es sind Jahre her, fast 10
Als der Frühling nahte
Bist du dahingeschwunden
In deinem Testament hast du ein Versprechen hinterlassen
Ich darf dich vergessen, aber ich möchte nicht
Wenn ich an dich denke, tut es weh
Ich wage es kaum, mich an dich zu erinnern
Sei nicht böse, ich fange schon an zu vergessen

Ich muss gestehen
Ich habe nicht die Kraft, mich zu erinnern
Ob an deinen Schläfen schon ein wenig Silber war
Das Brot, das du gebacken hast, wollte ich einfrieren
In meinen schwachen Momenten kann ich es schmecken

Wenn ich an dich denke, tut es weh
Ich wage es kaum, mich an dich zu erinnern
Sei nicht böse, ich fange schon an zu vergessen
Wohin auch immer ich reise
Jede meiner Zellen erinnert sich an dich
Gib deinen Segen, dich schon zu vergessen

Ich hatte nichts Schöneres erlebt
Als du kamst und mich zum Blühen brachtest
Dein Herbst kam nur vor seiner Zeit
Oh Gott, wie ich dich vermisse
Deine Umrisse sind schon etwas verblasst
Ich versuchte, dich in fremden Körpern zu finden
Meine Erinnerungen sind stark verblasst
Du gehst trotzdem mit mir durch dieses Leben

Wenn ich an dich denke, tut es weh
Ich finde keine Ruhe vor dir
Ich wage es nicht, mich sehr an dich zu erinnern
Wohin auch immer ich reise
Jede meiner Zellen erinnert sich an dich
Gib deinen Segen, dich schon zu vergessen
Bekomme ich deinen Segen, dich schon zu vergessen?