Paroles et traduction Kaija Koo - Tuulten viemää

Tuulten viemää

Poika kääntää kahvinkeittimen kii
Hän laittaa ikkunan säppiin
Heittää hyvästit huoneelleen
Hän odottelee hissiään
Taas talonmies juovuksissa
Puhuu kuudella kielellään

Tuuli vie kaiken mennessään
On hän ja maailma sodassa keskenään

Tyttö lähtee kotoaan
Isä hautaustoimistostaan
Saapuu saattokeikaltaan
Raitiovaunulla rapakon taa
Hän ajatuksissaan matkustaa
Ja havahtuu kolinaan

Tytön huulet veisivät pojan mennessään
Mutta hän ei ole poikaa nähnytkään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
Mutta minkäs teet
He joka päivä toistensa ohi kävelee
Niin kohtalo sanelee
Ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa
Tuulten viemää
Heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Vuodet vierii jylisten
On jäänyt jälkiä sen
Muuten kaikki ennallaan
Nainen lähtee kotoaan
Isä firman autolla komeasti
Hautaan saatetaan

Tuuli vie kaiken mennessään
On mies ja maailma sovussa keskenään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen... (x2)

Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin
Nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää
Tässä kävikin niin

Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit
He joka päivä toistensa ohi käveli
Niin kohtalo saneli...

Carried Away by the Winds

A boy turns on the coffee maker fast
He puts the window into the crack
Says goodbye to his room
He waits for his elevator
Again the janitor is drunk
He speaks in six languages

The wind takes everything away
He and the world are at a war with each other

A girl leaves her home
The father from his funeral home
Arrives from his escorting gig
By tram beyond the pond
She travels lost in thought
And wakes up to the rattling

The girl's lips would take the boy away
But he hasn't seen the boy

Yet they would suit each other so well
But what can you do
They walk past each other every day
It is as defined by destiny
And the day crawls toward the evening like a lazy gang of thugs
Carried away by the winds
Perhaps their story will one day be written

Years roll grinding
It has left its traces
Otherwise everything stayed the same
A woman leaves her home
The father, driven handsomely
In the company car

The wind takes everything away
The man and the world are at peace with each other

Yet they would suit each other so well... (x2)

When then the night falls and knocks him out
The woman looks at the stars and tries to understand
That's what happened

Yet they would have suited each other, but what can you do
They walked past each other every day
It was as defined by destiny...