Juhannusyö - Kake Randelin traduction en allemand

Juhannusyö

Rantaan muut kun lähtivät jo tanssimaan (jo tanssimaan).
Juhannusta tyttö vietti huoneessaan (huoneessaan).
Yön hän teki yksin taikojansa,
kertoen vain kuulle haaveitansa,
salat sydämen ja toiveen suurimman, suurimman.
Taikaan ikivanhaan niin hän luotti,
ikkunassa keskiyöhön vuotti,
rakastetun kohta uskoi saapuvan. Oo-oo-oo.
Neito nuori niin kuin kansanlaulu,
vaatteen riisuu uumiltaan.
Ikkunassa kauniina kuin taulu,
on hän ruusu rinnoillaan.
Yöttömässä yössä näin hän valvoo,
tuijottaen tielle vaan.
Haavekuvaa rakkaudesta palvoo,
odottaen onneaan.
Luokse tytön saapuikin tuo nuori mies (tuo nuori mies).
Katse hänet liekkeihin jo sai kenties (jo sai kenties).
Kuutamolla kaksi nuorta sousi,
usva heidät verhoten jo nousi,
Salaisuuden rakkaudesta muilta peittäen, peittäen.
Kohtauksen nähnyt on vain tähti,
aamulla tuo muukalainen lähti,
muisto eron hetken jäi ja kyynelten. Oo-oo-oo.
Neito nuori niin kuin kansanlaulu,
vaatteen riisuu uumiltaan.
Ikkunassa kauniina kuin taulu,
on hän ruusu rinnoillaan.
Yöttömässä yössä näin hän valvoo,
tuijottaen tielle vaan.
Haavekuvaa rakkaudesta palvoo,
odottaen onneaan.
Neito nuori niin kuin kansanlaulu,
vaatteen riisuu uumiltaan.
Ikkunassa kauniina kuin taulu,
on hän ruusu rinnoillaan.
Yöttömässä yössä näin hän valvoo,
tuijottaen tielle vaan.
Haavekuvaa rakkaudesta palvoo,
odottaen onneaan.

Johannisnacht

Als die anderen schon zum Tanzen an den Strand gingen (schon zum Tanzen).
Das Mädchen verbrachte die Johannisnacht in ihrem Zimmer (in ihrem Zimmer).
Die Nacht vollzog sie allein ihre Magie,
Erzählte nur dem Mond ihre Träume,
Die Geheimnisse des Herzens und den größten Wunsch, den größten.
Auf uralte Magie vertraute sie so sehr,
Am Fenster wartete sie auf Mitternacht,
Glaubte, der Geliebte würde bald erscheinen. Oh-oh-oh.
Das junge Mädchen, wie ein Volkslied,
Legt das Gewand von ihrer Taille ab.
Am Fenster, schön wie ein Gemälde,
Ist sie, eine Rose auf ihrer Brust.
In der nachtlosen Nacht wacht sie so,
Starrt nur auf den Weg.
Verehrt das Traumbild der Liebe,
Wartet auf ihr Glück.
Zum Mädchen kam dann jener junge Mann (jener junge Mann).
Sein Blick entflammte sie vielleicht schon (entflammte sie schon).
Im Mondschein ruderten die zwei jungen Leute,
Nebel stieg schon auf, sie verhüllend,
Das Geheimnis der Liebe vor anderen verbergend, verbergend.
Die Begegnung hat nur ein Stern gesehen,
Am Morgen ging jener Fremde fort,
Die Erinnerung an den Abschied blieb und an Tränen. Oh-oh-oh.
Das junge Mädchen, wie ein Volkslied,
Legt das Gewand von ihrer Taille ab.
Am Fenster, schön wie ein Gemälde,
Ist sie, eine Rose auf ihrer Brust.
In der nachtlosen Nacht wacht sie so,
Starrt nur auf den Weg.
Verehrt das Traumbild der Liebe,
Wartet auf ihr Glück.
Das junge Mädchen, wie ein Volkslied,
Legt das Gewand von ihrer Taille ab.
Am Fenster, schön wie ein Gemälde,
Ist sie, eine Rose auf ihrer Brust.
In der nachtlosen Nacht wacht sie so,
Starrt nur auf den Weg.
Verehrt das Traumbild der Liebe,
Wartet auf ihr Glück.