Paroles et traduction Korpiklaani - Pohja

Pohja

Pohjaan asti, aikamiestä, pitkin johdattaa latuja
Vaihtuu hetkeen elon henki, minne matka minua vie?
Käyden kautta kaiken kiusan, nuoran, tätä pienemmän kutoman
Leikkaa päivän viime hetken, eikä aamulla muistoina elä
Eilisen unhola
Eilisen unhola
Eilisen unhola
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota syvempään
Elävänä?
Kun istun täällä ja hengitän, tiedän, ei kukaan minua etsi
Kuolevana?
Kun lepään täällä aikani jälkeen, ovat kaikki kuin tuttujani
Elävänä?
Olen käynyt sen tumman polun, jonka varsilla vankilat kasvaa
Kuolevana?
Olen juonut sen kumman ilon, joka aamulla kävelee vastaan
Elävänä?
Olen nähnyt ne tulevat haavat, jotka parkua tutuille tuottaa
Kuolevana?
Olen kironnut illan, joka murheeseen aina lisää juottaa
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota syvempään
Pohjalta syvempään!
Kaivan luilla vihlovilla aina tätä ikuista sarkaa
Se on oja kaaduttavaksi, jonka yli eloni juoksen
Kaivan luilla huutavilla kuin elo ilosta laulaa
Pohjalta ei voi pudota!
Pohjalta
Pohjalta ei voi pudota!
Pohjalta
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta

Pohja

To the bottom, you old man, leading paths along
The life force changes in a moment, where does this journey take me?
Going through all this trouble, young, woven by this smaller one
Cuts the last moment of the day, and does not live in memories in the morning
Yesterday is forgotten
Yesterday is forgotten
Yesterday is forgotten
Strangers creep up on me
The house of the abandoned is at my place
Like a tent in the wilderness
You can't fall from the bottom
Strangers creep up on me
The house of the abandoned is at my place
Like a tent in the wilderness
You can't fall deeper from the bottom
Alive?
When I sit here and breathe, I know that no one is looking for me
Dying?
When I rest here after my time, everyone is like my acquaintances
Alive?
I have walked that dark path, along which the prisons grow
Dying?
I have drunk that strange joy, which walks towards me in the morning
Alive?
I have seen those future wounds that bring a howl to your acquaintances
Dying?
I have cursed the evening that always feeds more sorrow
Strangers creep up on me
The house of the abandoned is at my place
Like a tent in the wilderness
You can't fall from the bottom
Strangers creep up on me
The house of the abandoned is at my place
Like a tent in the wilderness
You can't fall deeper from the bottom
Deeper from the bottom!
I always dig this eternal fallow with aching bones
It is a ditch to be felled, over which I run my life
I dig as if life were singing for joy with bones that scream
You can't fall from the bottom!
From the bottom
You can't fall from the bottom!
From the bottom
No one falls from the bottom!
No one falls from the bottom!
No one falls from the bottom!
No one falls from the bottom!
From the bottom