Paroles et traduction Loituma - My Kantele

My Kantele

Ne varsin valehtelevat,
Tuiki tyhjeä panevat,
Jotka soittoa sanovat,
Arvoavat kanteletta

Väinämöisen veistämäksi,
Jumalan kuvoamaksi,
Hauin suuren hartioista,
Veen koiran koukkuluista.

Soitto on suruista tehty,
Murehista muovaeltu:
Koppa päivistä kovista,
Emäpuu ikipoloista,

Kielet kiusoista kerätty,
Naulat muista vastuksista.
Sentä ei soita kanteleeni,
Ei iloitse ensinkänä,

Soitto ei soita suosioksi,
Laske ei laatuista iloa,
Kun on huolista kuvattu,
Murehista muovaeltu.

My Kantele

You who tell such utter lies,
Who talk complete nonsense,
Who say that music,
That playing the kantele is

Carved by Väinämöinen,
Fashioned by God,
From the shoulders of a great pike,
From the jaws of a water dog.

Music is made from sorrow,
Moulded from troubles:
The body from hard days,
The sounding-board from endless grief,

The strings gathered from vexations,
The pegs from other obstacles.
Yet my kantele does not play,
Does not rejoice in the least,

Music does not play to gain favor,
Does not offer joy of quality,
For it is depicted from worries,
Moulded from troubles.