Paroles et traduction Marko Hietala - Unelmoin öisin

Unelmoin öisin

Minä olen murhatun haamu
Ja minä olen murhamies
Olen päättynyt tie
Jolle eksyin itse, kenties

On väärin elää loppuun
Jo kauan ennen kuolemaa
On väärin jatkaa
Kun on päälle ladottu maa

Haavoilla ovat haaveet, aavoilla aaveet
Niiden joukossa kaikkea minä kaipaan

Jos pystyisin, niin sydäntäni söisin
Siitä unelmoin öisin

On hiipunut veren vuoksi
Tähän maahan niin mustaan
Ihon suola ja kuumuus
Kiviseen suudelmaan

Sen kiven alla on kylmä
Ja kylmempi on taivasalla
Avaruutta uhmaamassa
Aina vain toivomalla

Aavoilla ovat aaveet, haavoilla haaveet
Ei porttia kultaista, syvyyttä palavaa

Jos pystyisin, itseäni lutkaa löisin
Siitä unelmoin öisin

Ja luistani tunnen, kuinka kalvaa
Etten voi niitä liikuttaa
Ei lauluun, juomaan
Aukea olematon suu
Haivun pois
Lävitseni hohtaa kuu

Hohtaa kuu
Hohtaa kuu

Unohdusta vain kai eniten ikävöisin
Etten unelmois enää öisin

I Dream at Night

I am the ghost of the murdered
And I am the murderer
I am a dead-end road
Where I got lost myself, perhaps

It is wrong to live until the end
Long before death
It is wrong to continue
When the earth has been laid on top of you

Dreams are wounded, ghosts are open
Among them I miss everything

If I could, I would eat my heart
I dream of it at night

Has faded because of the blood
Into this earth so black
The salt and heat of the skin
Into a stony kiss

It is cold under that stone
And colder in the open air
Defying space
Always hoping

Ghosts are open, dreams are wounded
No golden gate, no burning depth

If I could, I would beat myself up
I dream of it at night

And I feel in my bones how they gnaw
That I cannot move them
Not to song, to drink
An imaginary mouth opens
I fade away
The moon shines through me

The moon shines
The moon shines

I only long for oblivion
So that I no longer dream at night