Sorsanmetsästys - Pertti Metsärinteen Yhtye traduction en allemand

Sorsanmetsästys

Oli yö, suviyö.
Oli sellainen yö,
Jolloin sorsien kohtalon
Hetki jo lyö, kun me
Rannoille hiivittiin
Kun me rannoille hiivittiin
Oli viis toki viis,
Meitä miehiä viis
Oli kaikilla tussarit
Matkassa siis
Ilmapyssysta pertaaniin
Ilmapyssysta pertaaniin
Kello kakstoista alkoi se leikki
Ensi paukun sai
Kinttuunsa Heikki
Mutta vaatiihan miehiä
Taistelukin
Saati sorsanmetsästys

Sorsat ui toki ui,
Sorsat järvellä ui
Ja ne kauhusta
Varmaankin halvaantui
Kun ei lähteneet lentämään
Kun ei lähteneet lentämään

Ja me vaan, toki vaan
Ja me veikkoset vaan
Käytiin innolla sorsia vainoamaan
Eikä peljätty ensinkään
Eikä peljätty ensinkään
Käsikarnaatin sokka kun aukes,
Niin se Eemelin nyrkissä laukes
Mutta vaatiihan miehiä
Taistelukin
Saati sorsanmetsästys

Pauke soi, toki soi
Pauke yössä se soi
Kuului huutoja
"Hakkaa jo päälle hohoi"
Pankaa sorsia matalaks
Pankaa sorsia matalaks

Lieska löi, toki löi
Lieska piipusta löi
Joku hengessään
Sorsaisen paistin jo söi
Joku toinen söi vissiin kaks
Joku toinen söi vissiin kaks
Rantatörmältä lipsahti Kalle
Varttitunniksi aaltojen alle
Mutta vaatiihan miehiä
Taistelukin
Saati sorsanmetsästys

Jyski maa rantamaa
Jyski ranta ja maa
Ilman jyskettä koskaan ei
Sorsia saa
Eikä helpolla silloinkaan
Eikä helpolla silloinkaan
Sorsaa päin, hikipäin
Sorsan hahmoja päin
Ihan vimmassa lyijyä
Kylvimme näin
Mutta saatu ei sattumaan
Mutta saatu ei sattumaan
Kyllä sattui, mut kuulan
Sai Julle
Julle puolestaan soi
Saman mulle
Mutta vaatiihan miehiä
Taistelukin
Saati sorsanmetsästys

Nousi koi, aamunkoi
Nousi aamuinen koi
Ambylanssi kun meitä
Jo kaupunkiin toi
Lasarettiin me mentiin niin
Lasarettiin me mentiin niin
Siellä juu, toki juu
Sairaalassapa juu
Pää sai paikan ja
Lastan sai katkennut luu
Kalleen ilmaakin punpattiin
Kalleen ilmaakin punpattiin
Ja kun tohtori tikkejä neuloi
Niin hän mietteensä
Ilmoille seuloi:
Että vaatiihan miehiä
Taistelukin
Saati sorsanmetsästys

Entenjagd

Es war Nacht, Sommernacht.
Es war so eine Nacht,
in der das Schicksal der Enten
schon schlägt, als wir
an die Ufer schlichen,
als wir an die Ufer schlichen.
Wir waren fünf, ja fünf,
wir Männer, fünf an der Zahl.
Wir hatten alle Knarren
dabei,
von Luftgewehren bis zu Pertaanis,
von Luftgewehren bis zu Pertaanis.
Um zwölf Uhr begann das Spiel,
den ersten Schuss bekam
Heikki in den Schenkel,
aber es braucht ja Männer,
im Kampf, meine Liebe,
geschweige denn bei der Entenjagd.

Die Enten schwammen, ja sie schwammen,
die Enten schwammen auf dem See
und waren vor Angst
wahrscheinlich gelähmt,
denn sie flogen nicht weg,
denn sie flogen nicht weg.

Und wir nur, ja klar,
und wir Kumpels nur,
gingen voller Eifer auf Entenjagd,
und hatten überhaupt keine Angst,
und hatten überhaupt keine Angst.
Als der Stift der Handgranate sich löste,
da explodierte sie in Eemelis Faust,
aber es braucht ja Männer,
im Kampf, meine Liebe,
geschweige denn bei der Entenjagd.

Es knallte, ja, es knallte,
es knallte in der Nacht,
man hörte Rufe,
"Hau drauf, hohoi",
macht die Enten nieder,
macht die Enten nieder.

Es blitzte, ja, es blitzte,
es blitzte aus dem Lauf,
jemand aß in Gedanken
schon Entenbraten,
ein anderer aß wohl zwei,
ein anderer aß wohl zwei.
Vom Uferdamm rutschte Kalle
für eine Viertelstunde unter die Wellen,
aber es braucht ja Männer,
im Kampf, meine Liebe,
geschweige denn bei der Entenjagd.

Es dröhnte der Boden, das Uferland,
es dröhnte das Ufer und das Land,
ohne Dröhnen wird man nie
Enten kriegen,
und auch dann nicht leicht,
und auch dann nicht leicht.
Auf die Ente zu, schweißgebadet,
auf die Entensilhouetten zu,
ganz wild haben wir Blei
so gesät,
aber wir trafen nicht,
aber wir trafen nicht.
Doch, es traf, aber die Kugel
bekam Julle,
Julle wiederum gab
mir dasselbe,
aber es braucht ja Männer,
im Kampf, meine Liebe,
geschweige denn bei der Entenjagd.

Es stieg die Morgenröte, die Morgenröte,
es stieg die Morgenröte,
als der Krankenwagen uns
schon in die Stadt brachte,
ins Lazarett gingen wir,
ins Lazarett gingen wir.
Dort ja, ja klar,
im Krankenhaus, ja,
bekam der Kopf einen Verband und
der gebrochene Knochen eine Schiene,
in Kalle wurde auch Luft gepumpt,
in Kalle wurde auch Luft gepumpt.
Und als der Doktor die Stiche nähte,
da ließ er seinen Gedanken
freien Lauf:
Dass es eben Männer braucht,
im Kampf, meine Liebe,
geschweige denn bei der Entenjagd.