Paroles et traduction Petri Laaksonen - Viimeinen Talvi

Viimeinen Talvi

Kun päättyy talvi viimeinen,
Hän saapuu halki metsien,
Hän päällä tuntureiden seisoo,
Ja korret maahan vaipuvat
Ja oksat tervehdykseen taipuvat.
Ja niin kuin tulen loimu hän,
Käy halki kaiken pimeän.
Jo silmut puhkeavat kukkaan,
Ja kaikki laaksot laulavat,
Kyyhkyset lentoon nousevat
Ja kaikki vuoripurot soivat.

Jo väistyy routa,
Yö kyynelten,
Ja valo saapuu.
Se valtaa sydämen.
He saavat riemun,
Vapauden,
Se loistaa kasvoilta
Kristuksen.

Ja kodittomat, hyljätyt
Hän juhlasaattoon kutsuu nyt.
He nauravat ja unelmoivat,
Ja lapset päänsä nostavat,
Kun kielet särjetyt taas soivat.
He esiin käyvät piiloistaan
Lyöntien jäljet kasvoillaan,
Ja pelko ihmetykseen vaihtuu,
Kun hänen jalanjäljissään
Noin kaikki syttyy elämään
Ja kipu eilisen on poissa.

The Last Winter

When the last winter ends,
She comes through the forests,
She stands on the tops of the mountains,
And the grass bows down to the ground
And the branches bow in greeting.
And like a flame of fire she,
Walks through all the darkness.
Already the buds burst into flower,
And all the valleys sing,
The doves rise in flight
And all the mountain streams sound.

Now frost recedes,
Night with tears,
And light arrives.
It takes possession of the heart.
They receive joy,
Freedom,
It shines from the faces
Of Christ.

And the homeless, the abandoned
She invites now to a festive procession.
They laugh and dream,
And the children raise their heads,
When broken tongues sound again.
They emerge from their hiding places,
Traces of beatings on their faces,
And fear turns to wonder,
When in her footsteps
Everything thus ignites into life
And the pain of yesterday is gone.